Viikko vierähti huomattavasti nopeammin kuin edelliset, Koko viikko vierähti itseasiassa töiden, tarvittavien papereiden täyttämisen, tuliaisten hankkimisen ja kavereiden hyvästelyn tiimoilla. Sain kun sainkin kaikki tehtyä! Tein töissä viimeiseen asti yrityksen nettisivujen kääntöä, ja torstaina se vihdoin valmistui. Nyt kun ajattelen, kääntäminen oli itseasiassa vaikeampaa kuin odotin. Jouduin käyttämään todella paljon kääntämis-ohjelmia ja välillä nekään eivät auttaneet. Sivut olivat siis jo englanniksi ja Sloveeniksi, mutta nyt he voivat lisätä vielä suomen lipun kielivalintoihinsa.
Fiilikset on jälleen kerran todella ristiriitaiset. Koti-ikävä iski tällä viikolla, mutta ei kovin suuresti. Tämä maa ja sen ihmiset ovat vain tehneet minuun niin suuren vaikutuksen että voisin erittäin mielelläni olla osa tätä maata. Koti on aina kuitenkin koti, joten on todella ihana palata Suomeen. Lisäksi täällä olen oppinut elämään haluamallani tavalla. Vaikeaahan se elämis tyyli on siirtää Suomeen, sillä kulttuuri ja tavat toimia ovat todella erilaiset. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, joten aijon ainakin yrittää. Yksi asia on kuitenkin varma, nimittäin se että nyt kun on saanut mahdollisuuksia lähteä ulkomaille ja on oikeasti asunut hetken siellä tuntuu siltä että minun on pakko toteuttaa tämä joka vuosi. Ei ehkä näin pitkiksi ajan jaksoiksi, mutta ulkomaille on pakko päästä. Eri kulttuurit ja eri maiden tavat voivat vain kasvattaa ja opettaa sinulle niin paljon, että ilman reissaamista luulen etten selviä, vain siksi että nyt tiedän mitä kaikkea maailmalta voi saada.
Nyt ajattelen itseasiassa aivan erilailla kun tänne tullessa. "Ongelmat" jotka olivat alussa eivät hetkauta minua enään yhtään. Asuntola, jossa asuin oli loppujen lopuksi todella hyvä ratkaisu, sillä opin sen tavoille ja tapasin niin monta erilaista persoonaa. Tunsin oikeasti jopa kuuluvani siihen yhteisöön. Asuntola tuntuu siis nyt toiselta kodilta, vaikkei se niin luksus lukaali olltukaan. Sen ihmiset tekivät siitä minullekkin kodin. Kaikkea tätä en välttämättä olisi esimerkiksi Mariborissa kokenut, jos olisimme asunteet kaikki (Peter,Mikael ja minä) samassa kaupungissa. Olen vahvasti sitä mieltä että, vaikka se alkusi tuntuikin kauhealta olla oikeasti YKSIN, oli se parasta mitä minulle tapahtui täällä. Minun vain piti pärjätä, ja niin siinä kävikin. Avoimuus tuli monin kertaisena osaksi minua ja itsenäistyminen sai taas aivan uuden ulottuvuuden kun koin kaiken tämän.
Kiitos! ilman opettajien tukea, rahoitusta,kouluani sekä muita osallisia en olisi ikinä saanut kokea kaikkea tätä. Voitte olla varmoja että kaksi mahdollisuuttani lähteä ulkomaille työssäoppiin ei mennyt hukkaan. Olette luoneet uudenliasen ajatelu maailman antamalla nämä mahdollisuudet ja olen saanut niin paljon uusia kokemuksia että väistämättä olen oppinut paljon uutta. Tässä minä nyt kirjoitan viimeisistä tuntemuksistani Sloveniassa.Tunti lentokentälle lähtöön. Haikea, mutta onnellinen ovat sanat kuvaamaan tätä hetkeä. Viimeiset terveiset siis täältä Sloveniasta.
Ps. Mikäli luet tätä blogia ja samalla hetkellä suunnittelet ulkomaille lähtöä (esimerkiksi töihin/työssäoppiin) tartu mahdollisuuksiisi, sillä tätä kokemusta ja sen oppeja ei voi edes sanoin kuvailla. :)
lauantai 23. toukokuuta 2015
maanantai 18. toukokuuta 2015
08.-17.05.2015
Moikka!
Kävi niin ikävästi että tietokoneeni oli poissa pelistä neljä päivää. Onneksi Mikael tuli ja korjasi ongelman tänä viikonloppuna. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa blogiani vasta tänään (sunnuntaina),koska tämä oli viimeinen viikonloppumme Sloveniassa ja halusin nauttia viimeisistä kunnon kokemuksista täysillä! Toivottavasti ei haittaa vaikka kirjoitankin todella myöhässä. Olisin saanut koneen korjattua aikaisemminkin, mikäli koneeni kielen olisi pystynyt vaihtamaan englannille. Tätä emme kuitenkaan yhdessä naapureideni kanssa saaneet tehtyä, joten oli odotettava Mikaelia ja suomenkielistä teknistä tukea!
08.-10.05 Kulutin nukkumiseen. En edes ymmärrä miten ihminen voi nukkua niin paljon. Olin näköjään väsynyt kun uni kuitenkin maistui. Viikonloppuna en siis tehnyt mitään erikoista. Nukuin luultavasti univelkoja pois, sillä olin kärsinyt kahtena peräkkäisenä yönä kovasta pääkivusta. Sunnuntaina menin kiertelemään kaupungille ja kävin moikkaamassa huone toveriani Melitaa hänen työpaikallaan.
Viikko (11.-15.05.2015) alkoi jälleen nettisivujen kääntämisellä, joka on nyt siis viimeinen tehtäväni ennen kuin suuntaan takaisin kotiin. Autoin vaihtelun vuoksi tiistaina myös kirjanpitäjää paperitöissä. Keskiviikkona Pomoni ja ohjaajani veivät minut työpäivän päätteeksi Bled järvelle (kuuluisa turisti kohde Sloveniassa). Sain maistaa perinteistä Slovenialaista kremsnita- kakkua. Paikka oli uskomaton ja pääsin myös perinteisellä soutuveneellä vierailemaan Bled järven saarella, johon on rakennettu kirkko. Soutuvenettä souti yksi mies, ja sanonpahan vain että ei hullumpi työ soutajalla, sillä hän tienasi sillä 12e yhdeltä ihmiseltä ja veneeseen mahtui ainakin 12 ihmistä jos ei enemmänkin. Mikäs siinä soudellessa päivät pitkät upeissa maisemissa ja eri maalaisten ihmisten/turistien kanssa jutellessa. Tottakai soutaminen on rankkaa puuhaa varsinkin 12 ihmistä kyydissä, mutta eiköhän kaikkeen totu tai ainakin kaikkeen on olemassa opittavat niksit. Kaikin puolin mukava päivä siis, ja olin erittäin otettu että pomoni ja ohjaajani veivät minut sinne!
Kulttuuri ero jonka olen täällä huomannut on vieraanvaraisuus. Täällä paikalliset eivät vain yksinkertaisesti anna vieraidensa esimerkiksi maksaa heidän seurassaan mitään! On ensinnäkin todella vaikeaa olla niin sanotusti jonkun maksettavana joka kerta, sillä tähän en ole kyllä tottunut. Kiitollinen ja nöyrä olen joka kerta, kun taas huomaan etten saa/voi maksaa omia kulujani. Toiseksi täällä tuntee todella usein olevansa velkaa kaikille tästä syystä, joka ei todellakaan pidä paikkansa ja he eivät näin ajattele. Kolmanneksi tämä vieraanvaraisuus on erittäin outoa, sillä täällä olosuhteet ja palkat eivät ole niin hyvät kuin esimerkiksi Suomessa. Kuitenkin ihmiset haluavat kuluttaa vähäisetkin rahansa vieraanvaraisuuteen, täytyy sanoa että Suomessa en ole ikinä törmännyt moiseen. Tämä luonne/tapa on luultavasti lähtöisin Jugoslavia ajoilta, jolloin tällä kansalla oli kuulemma olot melko hyvät ja rahasta ei tarvinnut huolehtia. Ihmiset olivat hyvinvoivia eikä heidän edes tarvinnut unelmoida paremmasta. Nyt he tietävät mitä on elää paremmin, sillä elämä ei EU:hun liittymisen jälkeen ole ollut niin varakasta tai mukavaa kuin silloin. Slovenialaiset kuitenkin säilyttivät aikaisempien sukupolvien aloittaman avoinkätisyyden ja tällä ovat tehneet ainakin minuun suuren vaikutuksen. Puhdasta ystävällisyyttä sekä vieraanvaraisuutta, joka ei velvoita sinua mihinkään, mutta antaa sinulle enemmän kuin edes osasit odottaa. En siis ihmettele että Slovenia on ainoa maa jonka nimessä esiintyy sana LOVE, täällä on niin hyvä sydämisiä ihmisiä, että maa on ehdottomasti nimensä ansainnut!!
Muutenhan koko työviikko sitten kuluikin pelkän kääntämisen parissa. Torstaina ja perjantaina työskentelin kotoa käsin, sillä päänsärkyni tuli takaisin kahta kauheampana ja toi mukanaan myös lämmön nousun joka taas vaikutti myös mahaani. Jäin siis kotiin kääntämään, sivustoa vaikka ohjaajani sanoikin ettei sairaana saa työskennellä, vaikka kuinka kotona olisikin. Sain paljon aikaseksi ja olen melko varma, että saan kääntämisen valmiiksi ennen lähtöäni (vaikka töitä, siltikin vielä riittää). Mikäli en saa kaikkea valmiiksi ajallaan, teen kääntämisen loppuun Suomessa, sillä muutenhan olen tehnyt aivan turhaa työtä jo suomennettujen osien kanssa sekä haluan että hekin saavat jotain tekemisistäni! Aion kuitenkin yrittää parhaani ja hieman enemmänkin.
Perjantaina minulla ja Mikaelilla oli viimeinen tapaaminen Ljubljanassa Goranin (ZNI:n) kanssa ennen lähtöä. Teimme lyhyen arvioinnin ZNI:n toiminnasta ja ulkomailla olemisesta ylipäätään sekä saimme pantti rahamme takaisin. Toivotimme toisillemme hyvää jatkoa ja Goran lähti. Mikaelin kanssa me jatkoimme viimeistä viikonloppuamme Sloveniassa. Menimme syömään meksikolaiseen ravintolaan ja sen jälkeen hieman kiertelemään keskustaa. Päätimme kuitenkin mennä syömingien jälkeen asuntolalle rentoutumaan elokuvien ääreen pitkän viikon ja minun heikon vointini takia. Lauantaina menimme keskustaan ostamaan kotiin viemisiä. Nyt odotamme kauhulla pakkaus hetkiä, sillä tuliaisia (ainakin minulla) on älyttömästi. Toivotaan että kaikki mahtuu matkalaukkuun ja ettei siinä ole ylimääräisiä kiloja. Joudun joka tapauksessa lähettämään ennen lähtöäni osan tavaroistani Suomeen, sillä olen tuhlannut myös hieman omiin tuliaisiini tällä. Hullulta tuntuu, sillä juurihan me vasta tulimme! On todella ikävää, että juuri kun alkaa tuntea olonsa kotoisaksi pitää jo lähteä. Moniin uusiin ihmisiin on onneksi ollut etuoikeus tutustua. He ovat kyllä rikastuttaneet elämääni uusilla ja erilaisilla kokemuksilla, kuin Suomessa olisin ikinä saanut.
Sunnuntaina naapurini Anej vei meidät katsomaan Bled järveä ja sen linnaa sekä Bohinj järveä ja sen vesiputousta. Sanoin kuvaamattoman kauniita maisemia! Vaikka näissä paikoissa on paljon turismia, voi silti sanoa että kyllä mieli lepäsi. Paljon portaita, mutta oli kyllä kaikkien niiden portaiden kipuamisten arvoista! Jatkoa luvassa, luultavasti pakkausten keskeltä. Kiitollinen kuittaa! :)
Kävi niin ikävästi että tietokoneeni oli poissa pelistä neljä päivää. Onneksi Mikael tuli ja korjasi ongelman tänä viikonloppuna. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa blogiani vasta tänään (sunnuntaina),koska tämä oli viimeinen viikonloppumme Sloveniassa ja halusin nauttia viimeisistä kunnon kokemuksista täysillä! Toivottavasti ei haittaa vaikka kirjoitankin todella myöhässä. Olisin saanut koneen korjattua aikaisemminkin, mikäli koneeni kielen olisi pystynyt vaihtamaan englannille. Tätä emme kuitenkaan yhdessä naapureideni kanssa saaneet tehtyä, joten oli odotettava Mikaelia ja suomenkielistä teknistä tukea!
08.-10.05 Kulutin nukkumiseen. En edes ymmärrä miten ihminen voi nukkua niin paljon. Olin näköjään väsynyt kun uni kuitenkin maistui. Viikonloppuna en siis tehnyt mitään erikoista. Nukuin luultavasti univelkoja pois, sillä olin kärsinyt kahtena peräkkäisenä yönä kovasta pääkivusta. Sunnuntaina menin kiertelemään kaupungille ja kävin moikkaamassa huone toveriani Melitaa hänen työpaikallaan.
Viikko (11.-15.05.2015) alkoi jälleen nettisivujen kääntämisellä, joka on nyt siis viimeinen tehtäväni ennen kuin suuntaan takaisin kotiin. Autoin vaihtelun vuoksi tiistaina myös kirjanpitäjää paperitöissä. Keskiviikkona Pomoni ja ohjaajani veivät minut työpäivän päätteeksi Bled järvelle (kuuluisa turisti kohde Sloveniassa). Sain maistaa perinteistä Slovenialaista kremsnita- kakkua. Paikka oli uskomaton ja pääsin myös perinteisellä soutuveneellä vierailemaan Bled järven saarella, johon on rakennettu kirkko. Soutuvenettä souti yksi mies, ja sanonpahan vain että ei hullumpi työ soutajalla, sillä hän tienasi sillä 12e yhdeltä ihmiseltä ja veneeseen mahtui ainakin 12 ihmistä jos ei enemmänkin. Mikäs siinä soudellessa päivät pitkät upeissa maisemissa ja eri maalaisten ihmisten/turistien kanssa jutellessa. Tottakai soutaminen on rankkaa puuhaa varsinkin 12 ihmistä kyydissä, mutta eiköhän kaikkeen totu tai ainakin kaikkeen on olemassa opittavat niksit. Kaikin puolin mukava päivä siis, ja olin erittäin otettu että pomoni ja ohjaajani veivät minut sinne!
Kulttuuri ero jonka olen täällä huomannut on vieraanvaraisuus. Täällä paikalliset eivät vain yksinkertaisesti anna vieraidensa esimerkiksi maksaa heidän seurassaan mitään! On ensinnäkin todella vaikeaa olla niin sanotusti jonkun maksettavana joka kerta, sillä tähän en ole kyllä tottunut. Kiitollinen ja nöyrä olen joka kerta, kun taas huomaan etten saa/voi maksaa omia kulujani. Toiseksi täällä tuntee todella usein olevansa velkaa kaikille tästä syystä, joka ei todellakaan pidä paikkansa ja he eivät näin ajattele. Kolmanneksi tämä vieraanvaraisuus on erittäin outoa, sillä täällä olosuhteet ja palkat eivät ole niin hyvät kuin esimerkiksi Suomessa. Kuitenkin ihmiset haluavat kuluttaa vähäisetkin rahansa vieraanvaraisuuteen, täytyy sanoa että Suomessa en ole ikinä törmännyt moiseen. Tämä luonne/tapa on luultavasti lähtöisin Jugoslavia ajoilta, jolloin tällä kansalla oli kuulemma olot melko hyvät ja rahasta ei tarvinnut huolehtia. Ihmiset olivat hyvinvoivia eikä heidän edes tarvinnut unelmoida paremmasta. Nyt he tietävät mitä on elää paremmin, sillä elämä ei EU:hun liittymisen jälkeen ole ollut niin varakasta tai mukavaa kuin silloin. Slovenialaiset kuitenkin säilyttivät aikaisempien sukupolvien aloittaman avoinkätisyyden ja tällä ovat tehneet ainakin minuun suuren vaikutuksen. Puhdasta ystävällisyyttä sekä vieraanvaraisuutta, joka ei velvoita sinua mihinkään, mutta antaa sinulle enemmän kuin edes osasit odottaa. En siis ihmettele että Slovenia on ainoa maa jonka nimessä esiintyy sana LOVE, täällä on niin hyvä sydämisiä ihmisiä, että maa on ehdottomasti nimensä ansainnut!!
Muutenhan koko työviikko sitten kuluikin pelkän kääntämisen parissa. Torstaina ja perjantaina työskentelin kotoa käsin, sillä päänsärkyni tuli takaisin kahta kauheampana ja toi mukanaan myös lämmön nousun joka taas vaikutti myös mahaani. Jäin siis kotiin kääntämään, sivustoa vaikka ohjaajani sanoikin ettei sairaana saa työskennellä, vaikka kuinka kotona olisikin. Sain paljon aikaseksi ja olen melko varma, että saan kääntämisen valmiiksi ennen lähtöäni (vaikka töitä, siltikin vielä riittää). Mikäli en saa kaikkea valmiiksi ajallaan, teen kääntämisen loppuun Suomessa, sillä muutenhan olen tehnyt aivan turhaa työtä jo suomennettujen osien kanssa sekä haluan että hekin saavat jotain tekemisistäni! Aion kuitenkin yrittää parhaani ja hieman enemmänkin.
Perjantaina minulla ja Mikaelilla oli viimeinen tapaaminen Ljubljanassa Goranin (ZNI:n) kanssa ennen lähtöä. Teimme lyhyen arvioinnin ZNI:n toiminnasta ja ulkomailla olemisesta ylipäätään sekä saimme pantti rahamme takaisin. Toivotimme toisillemme hyvää jatkoa ja Goran lähti. Mikaelin kanssa me jatkoimme viimeistä viikonloppuamme Sloveniassa. Menimme syömään meksikolaiseen ravintolaan ja sen jälkeen hieman kiertelemään keskustaa. Päätimme kuitenkin mennä syömingien jälkeen asuntolalle rentoutumaan elokuvien ääreen pitkän viikon ja minun heikon vointini takia. Lauantaina menimme keskustaan ostamaan kotiin viemisiä. Nyt odotamme kauhulla pakkaus hetkiä, sillä tuliaisia (ainakin minulla) on älyttömästi. Toivotaan että kaikki mahtuu matkalaukkuun ja ettei siinä ole ylimääräisiä kiloja. Joudun joka tapauksessa lähettämään ennen lähtöäni osan tavaroistani Suomeen, sillä olen tuhlannut myös hieman omiin tuliaisiini tällä. Hullulta tuntuu, sillä juurihan me vasta tulimme! On todella ikävää, että juuri kun alkaa tuntea olonsa kotoisaksi pitää jo lähteä. Moniin uusiin ihmisiin on onneksi ollut etuoikeus tutustua. He ovat kyllä rikastuttaneet elämääni uusilla ja erilaisilla kokemuksilla, kuin Suomessa olisin ikinä saanut.
Sunnuntaina naapurini Anej vei meidät katsomaan Bled järveä ja sen linnaa sekä Bohinj järveä ja sen vesiputousta. Sanoin kuvaamattoman kauniita maisemia! Vaikka näissä paikoissa on paljon turismia, voi silti sanoa että kyllä mieli lepäsi. Paljon portaita, mutta oli kyllä kaikkien niiden portaiden kipuamisten arvoista! Jatkoa luvassa, luultavasti pakkausten keskeltä. Kiitollinen kuittaa! :)
torstai 7. toukokuuta 2015
04.05-07.05.2015
Heipparallaa!
Aloitan heti kertomalla tämän illan suunnitelmista, sillä heräsin vasta nyt ajatukseen että tänäänhän pelataan Suomi-Slovenia kiekkoa Ostravassa! Tänään menen siis ehdottomasti jälleen tiirailemaan peliä. Täällä jääkiekko ei kuitenkaan ole niin lähellä ihmisten sydämiä, että odottaisin näkeväni hirveää ryysistä pubin television äärellä.
Töissä olen ollut jälleen ahkerasti tämän viikon. Sain riskianalyysin tehtyä jonka jälkeen katsoimme Nezan kanssa sen yhdessä läpi. Analyysini ei kai ollut ihan sellainen kun sen oletettiin olevan, mutta he sanoivat että se on hyvä alku heille alkaa tekemään standardien mukaista riskikartoitusta. Ongelmanahan tosiaan oli se, että jos olisin kuullut/tiennyt, että he haluavat ISO 9001-2015 mukaisen kartoituksen olisin toki ottanut selvää ja pyrkinyt tekemään sen niin hyvin kuin osaan. Yrityksen siis pitää tehdä uusi riskiarviointi tänä vuonna sillä edellinen standardi (ISO 9001-2008) meni tänä vuonna vanhaksi, ja standardeihin on tullut hieman muutoksia. En kuitenkaan tiennyt, joten nyt ei auta itku markkinoilla! Oli kuitenkin mukavaa että riskianalyysistäni on edes jotain hyötyä heille.
Tällä viikolla aloitin suomentamaan yrityksen nettisivuja, joka on oikeastaan ihan hauskaa puuhaa. Täytyy kyllä myöntää että, Google translate on kylläkin ollut myös aika kovassa käytössä. Ymmärrän itse mitä lauseet tarkoittavat (ainakin suurimmaksi osaksi), mutta asia onkin sitten aivan eri kun se pitäisi suomeksi muotoilla. Nyt huomaa että englannin puhuminen arkikielenä vaikuttaa oikeasti todella paljon myös ajatteluun. On nähkääs todella vaikea esimerkiksi puhua pitkän tauon jälkeen taas suomea kun on yhteydessä kotiin tai kirjoittaa blogia. Melkein on siis jopa tarvinnut käyttää translate:a toisinkin päin välillä. Ja itseasiassa huonetoverini Melita on monta kertaa kuullut kun puhun unissani englantia. Todella hassua, mutta niin se kielikin tarttuu näköjään. Olemme kyllä saaneet välillä hyvät naurut,kun hän on kertonut mitä taas yöllä niin kovasti kerroin ja hölötin.
Täällä on ollut todella lämmintä tällä viikolla. Korkeimmaksi taisi mennä eilen kun oli 29°C, ja tämän mittasi varjossa oleva lämpömittari. Toivotaan, että jatkuu vielä muutaman viikon nämä hyvät kelit, että voi sitten hyvissä mielin tulla sateiseen Suomeen takaisin. Aika paljon, sitä jännittää että miten on kaikki hoidossa siellä koto puolessa, kun valmistuminen lähestyy kovaa vauhtia (ainakin niin toivon!!) ja työpaikka asioita pitäisi saada hoitoon. No mutta kyllä tämä tästä, kun vaan unohtaa vielä hetkeksi stressaamisen ja jatkaa vasta sitten kun Suomeen paluu koittaa. Nyt pitää nauttia viimeiseen asti kun vielä voi :)
Aloitan heti kertomalla tämän illan suunnitelmista, sillä heräsin vasta nyt ajatukseen että tänäänhän pelataan Suomi-Slovenia kiekkoa Ostravassa! Tänään menen siis ehdottomasti jälleen tiirailemaan peliä. Täällä jääkiekko ei kuitenkaan ole niin lähellä ihmisten sydämiä, että odottaisin näkeväni hirveää ryysistä pubin television äärellä.
Töissä olen ollut jälleen ahkerasti tämän viikon. Sain riskianalyysin tehtyä jonka jälkeen katsoimme Nezan kanssa sen yhdessä läpi. Analyysini ei kai ollut ihan sellainen kun sen oletettiin olevan, mutta he sanoivat että se on hyvä alku heille alkaa tekemään standardien mukaista riskikartoitusta. Ongelmanahan tosiaan oli se, että jos olisin kuullut/tiennyt, että he haluavat ISO 9001-2015 mukaisen kartoituksen olisin toki ottanut selvää ja pyrkinyt tekemään sen niin hyvin kuin osaan. Yrityksen siis pitää tehdä uusi riskiarviointi tänä vuonna sillä edellinen standardi (ISO 9001-2008) meni tänä vuonna vanhaksi, ja standardeihin on tullut hieman muutoksia. En kuitenkaan tiennyt, joten nyt ei auta itku markkinoilla! Oli kuitenkin mukavaa että riskianalyysistäni on edes jotain hyötyä heille.
Tällä viikolla aloitin suomentamaan yrityksen nettisivuja, joka on oikeastaan ihan hauskaa puuhaa. Täytyy kyllä myöntää että, Google translate on kylläkin ollut myös aika kovassa käytössä. Ymmärrän itse mitä lauseet tarkoittavat (ainakin suurimmaksi osaksi), mutta asia onkin sitten aivan eri kun se pitäisi suomeksi muotoilla. Nyt huomaa että englannin puhuminen arkikielenä vaikuttaa oikeasti todella paljon myös ajatteluun. On nähkääs todella vaikea esimerkiksi puhua pitkän tauon jälkeen taas suomea kun on yhteydessä kotiin tai kirjoittaa blogia. Melkein on siis jopa tarvinnut käyttää translate:a toisinkin päin välillä. Ja itseasiassa huonetoverini Melita on monta kertaa kuullut kun puhun unissani englantia. Todella hassua, mutta niin se kielikin tarttuu näköjään. Olemme kyllä saaneet välillä hyvät naurut,kun hän on kertonut mitä taas yöllä niin kovasti kerroin ja hölötin.
Täällä on ollut todella lämmintä tällä viikolla. Korkeimmaksi taisi mennä eilen kun oli 29°C, ja tämän mittasi varjossa oleva lämpömittari. Toivotaan, että jatkuu vielä muutaman viikon nämä hyvät kelit, että voi sitten hyvissä mielin tulla sateiseen Suomeen takaisin. Aika paljon, sitä jännittää että miten on kaikki hoidossa siellä koto puolessa, kun valmistuminen lähestyy kovaa vauhtia (ainakin niin toivon!!) ja työpaikka asioita pitäisi saada hoitoon. No mutta kyllä tämä tästä, kun vaan unohtaa vielä hetkeksi stressaamisen ja jatkaa vasta sitten kun Suomeen paluu koittaa. Nyt pitää nauttia viimeiseen asti kun vielä voi :)
maanantai 4. toukokuuta 2015
29.04-03.05.2015
Helou!
Työ viikkoni oli loppujen lopuksi todella lyhyt, sillä Maanantai ja Perjantai olivat molemmat vapaita juhlapyhien takia. Olin töissä Keskiviikkona normaalisti ja tein paperi hommia (laitoin yrityksen laskuja/ asiakas sopimuksia oikeisiin kansioihin yms.). Torstaina kävin pyörähtämässä toimistolla aamulla, ja parin tunnin jälkeen siirryin kotiin työskentelemään, sillä Nezan piti lähteä hoitamaan pari kokousta eikä toimistolle jäänyt muita. Tein riskikartoitusta toimistolla ja jatkoin sitä kotona. Sovimme että esittelisin tekeleeni ensi viikolla Nezalle.
Vaikka pidän todella paljon toimiston työympäristöstä ja ilmapiiristä on minun pakko myöntää että työni alkaa olemaan hieman yksitoikkoista. Luulen kuitenkin että ensi viikolla kun palautan riski arviointini, saan uusia tehtäviä. Edelleen on ollut puhetta että suomentaisin yrityksen nettisivut. Tottakai hieman myös harmittaa, sillä haluaisin toki nähdä/tehdä hieman toisenlaisia ja erilaisia töitä, mutta pelkkiä turvajärjestelmiä tuottavalla yrityksellä ei ole niin paljon annettavaa kuten esimerkiksi yrityksillä jotka tuottavat sekä turvajärjestelmiä että vartiointia. VTZ:lla on kuitenkin hälytyskeskus toimisto tiloissa. Yritän kysellä olisiko mahdollista päästä esimerkiksi päiväksi seuraamaan sen toimintaa. Katsotaan mitä he sanovat, mutta kun ensimmäisellä kerralla tutustuin yrityksen tiloihin kävin myös hälytyskeskuksessa, ja sen ääressä työskentelevä mies ei oikeastaan puhunut englantia. Voi tietysti olla että hän puhuu, mutta on vain hieman ujo puhumaan.
Torstaina hengailin muutaman Erasmus opiskelijan kanssa, jotka asuvat myös asuntolassa. He olivat Englannista, Kroatiasta ja Czech:eistä. Uusia kavereita siis löytyi ja itseasiassa meillä oli todella hauskaa yhdessä. Mukavaa kuulla erilaisuuksista maiden välillä ja yllättyä asioista, jotka voivat olla erimaissa niin erilaisia. Sain heiltä myös paljon vinkkejä asuntola asumiseen. On todella hauska myös huomata, että on paljon helpompi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät puhu äidinkielekseen englantia kuin heitä jotka puhuvat! Englantilaisten kanssa oli nimittäin yllättävän vaikeaa kommunikoida ilman että joutui välillä tarkistamaan mitä he sanoivat. Joka tapauksessa olen todella iloinen kun nyt tiedän mistä löydän muutaman ihmisen täältä, jotka eivät myöskään lähde viikonloppuisin kotiin ja voimme tehdä asioita yhdessä.
Perjantaina lähdin Mariboriin viettämään Peterin läksiäisiä. Prevoz matkustaminen alkaa olemaan jo todella rutiini. Eli omalla tavalla se että meidät erotettiin eri kaupunkeihin oli hyvä asia, sillä se ehkä jopa avasi meitä kaikkia hieman enemmän. Tarkoitan siis että Prevoz kyydin kanssa omalla tavallasi luotat (mutta tottakai samalla olet varovainen ja arvioit ) kuljettajaan sekä ajoneuvoon. Tämän "luottamuksen" takia siis myös avaat ja avarrat maailmaasi enemmän, etkä ole niin kyyninen vaihtoehdoille. Voisimme matkustaa junalla tai bussillakin, mutta autolla matka on paljon mukavampi, nopeampi ja halvempi kuin julkisilla.
Mariborissa vietimme mukavan viimeisen illan yhdessä. Nautimme muutamasta oluesta ja niitäkin paremmasta seurasta. Täytyy sanoa että hienosti olemme pitäneet yhtä ja järkkäilleet yhteisiä reissuja onnistuneesti etäisyyksistä huolimatta. Aika on myös kulunut niin nopeasti etten itse edes pysy perässä! Juurihan me tulimme tänne, ja nyt Peter jo lähtikin eikä meilläkään ole jäljellä kuin 3 viikkoa. Niin se aika vain lipuu, huomaamatta. Lauantai iltana lähdinkin jo takaisin Ljubljanaan.
Sunnuntaina nukuin pitkästä aikaa pitkään ja sain ehkä ensimmäiset kunnon yöunet kuukauteen. En todellakaan tiedä miksi heräilen täällä alvariinsa öisin, mutta lauantai- sunnuntai välisenä yönä tätä ongelmaa ei onneksi ollut. Kävin isänmaallisesti myös katsomassa Suomi-Tanska jääkiekko ottelun pubissa, jossa huonetoverini työskentelee. Kyllä taas nautti suomalaisuudesta, kun pääsi katselemaan leijonia jäällä.
Lisään kuvia edellisiin blogi teksteihini tässä samalla, joten kannattaa käydä hieman kurkkailemassa edellisiäkin! Tässä siis kaikki taas tältä erää :)
Työ viikkoni oli loppujen lopuksi todella lyhyt, sillä Maanantai ja Perjantai olivat molemmat vapaita juhlapyhien takia. Olin töissä Keskiviikkona normaalisti ja tein paperi hommia (laitoin yrityksen laskuja/ asiakas sopimuksia oikeisiin kansioihin yms.). Torstaina kävin pyörähtämässä toimistolla aamulla, ja parin tunnin jälkeen siirryin kotiin työskentelemään, sillä Nezan piti lähteä hoitamaan pari kokousta eikä toimistolle jäänyt muita. Tein riskikartoitusta toimistolla ja jatkoin sitä kotona. Sovimme että esittelisin tekeleeni ensi viikolla Nezalle.
Vaikka pidän todella paljon toimiston työympäristöstä ja ilmapiiristä on minun pakko myöntää että työni alkaa olemaan hieman yksitoikkoista. Luulen kuitenkin että ensi viikolla kun palautan riski arviointini, saan uusia tehtäviä. Edelleen on ollut puhetta että suomentaisin yrityksen nettisivut. Tottakai hieman myös harmittaa, sillä haluaisin toki nähdä/tehdä hieman toisenlaisia ja erilaisia töitä, mutta pelkkiä turvajärjestelmiä tuottavalla yrityksellä ei ole niin paljon annettavaa kuten esimerkiksi yrityksillä jotka tuottavat sekä turvajärjestelmiä että vartiointia. VTZ:lla on kuitenkin hälytyskeskus toimisto tiloissa. Yritän kysellä olisiko mahdollista päästä esimerkiksi päiväksi seuraamaan sen toimintaa. Katsotaan mitä he sanovat, mutta kun ensimmäisellä kerralla tutustuin yrityksen tiloihin kävin myös hälytyskeskuksessa, ja sen ääressä työskentelevä mies ei oikeastaan puhunut englantia. Voi tietysti olla että hän puhuu, mutta on vain hieman ujo puhumaan.
Torstaina hengailin muutaman Erasmus opiskelijan kanssa, jotka asuvat myös asuntolassa. He olivat Englannista, Kroatiasta ja Czech:eistä. Uusia kavereita siis löytyi ja itseasiassa meillä oli todella hauskaa yhdessä. Mukavaa kuulla erilaisuuksista maiden välillä ja yllättyä asioista, jotka voivat olla erimaissa niin erilaisia. Sain heiltä myös paljon vinkkejä asuntola asumiseen. On todella hauska myös huomata, että on paljon helpompi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät puhu äidinkielekseen englantia kuin heitä jotka puhuvat! Englantilaisten kanssa oli nimittäin yllättävän vaikeaa kommunikoida ilman että joutui välillä tarkistamaan mitä he sanoivat. Joka tapauksessa olen todella iloinen kun nyt tiedän mistä löydän muutaman ihmisen täältä, jotka eivät myöskään lähde viikonloppuisin kotiin ja voimme tehdä asioita yhdessä.
Perjantaina lähdin Mariboriin viettämään Peterin läksiäisiä. Prevoz matkustaminen alkaa olemaan jo todella rutiini. Eli omalla tavalla se että meidät erotettiin eri kaupunkeihin oli hyvä asia, sillä se ehkä jopa avasi meitä kaikkia hieman enemmän. Tarkoitan siis että Prevoz kyydin kanssa omalla tavallasi luotat (mutta tottakai samalla olet varovainen ja arvioit ) kuljettajaan sekä ajoneuvoon. Tämän "luottamuksen" takia siis myös avaat ja avarrat maailmaasi enemmän, etkä ole niin kyyninen vaihtoehdoille. Voisimme matkustaa junalla tai bussillakin, mutta autolla matka on paljon mukavampi, nopeampi ja halvempi kuin julkisilla.
Mariborissa vietimme mukavan viimeisen illan yhdessä. Nautimme muutamasta oluesta ja niitäkin paremmasta seurasta. Täytyy sanoa että hienosti olemme pitäneet yhtä ja järkkäilleet yhteisiä reissuja onnistuneesti etäisyyksistä huolimatta. Aika on myös kulunut niin nopeasti etten itse edes pysy perässä! Juurihan me tulimme tänne, ja nyt Peter jo lähtikin eikä meilläkään ole jäljellä kuin 3 viikkoa. Niin se aika vain lipuu, huomaamatta. Lauantai iltana lähdinkin jo takaisin Ljubljanaan.
Sunnuntaina nukuin pitkästä aikaa pitkään ja sain ehkä ensimmäiset kunnon yöunet kuukauteen. En todellakaan tiedä miksi heräilen täällä alvariinsa öisin, mutta lauantai- sunnuntai välisenä yönä tätä ongelmaa ei onneksi ollut. Kävin isänmaallisesti myös katsomassa Suomi-Tanska jääkiekko ottelun pubissa, jossa huonetoverini työskentelee. Kyllä taas nautti suomalaisuudesta, kun pääsi katselemaan leijonia jäällä.
Lisään kuvia edellisiin blogi teksteihini tässä samalla, joten kannattaa käydä hieman kurkkailemassa edellisiäkin! Tässä siis kaikki taas tältä erää :)
VTZ:n toimisto (työpaikkani)
VTZ on lyhenne
Hieman ukon ilmaa Mariborissa
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
24.-28.04.2015
Zdravo!
Perjantaina 24.04 menin töihin normaalisti. Työpäivän aikana otin muun muassa selvää yrityksen tekemästä turvajärjestelmästä, jonka tulen suunnittelemaan uudelleen/päivittämään. Tein myös hieman paperien lajittelua kansioihin. Aloitin hieman tekemään alustavia suunnitelmia järjestelmän päivitykseen. Tukihenkilöni Neza sanoi että maanantai 27.04, on jonkinlainen opiskelijoiden vapaapäivä ja ettei minun tarvitse tulla töihin. Neza sanoi ettei hän ole torstaina 30.04 toimistolla, joten minä voisin työstää riskikartoitustani sekä suunnitelmaa turvajärjestelmästä etätöinä. Toimiston väki pois lukien Neza eivät siis ole koko viikkona töissä, vaan tekevät etätöitä, ovat satunnaisesti käymässä toimistolla tai ovat ottaneet loma päivänsä käyttöön, sillä ymmärsin että täällä on melko paljon juhlapyhiä näiden kahden viikon sisällä. Joka tapauksessa 27.04-01.05 viikon teen siis ihan normaalisti töitä pois lukien tietysti eilisen Maanantai 27.04.
Perjantaina töiden jälkeen matkustin Koperi:in Peterin luo. Mikael ja minä matkustimme (
henkilöautolla yhden tunnin kestävän matkan) bussilla, jolloin matka kesti kaksi ja puoli tuntia. Junalla sama matka olisi luultavasti kestänyt aikalailla saman verran kuin bussillakin. Ongelmana kuitenkin oli että juna ei kulkenut sillä radalla oli jokin vika. Ljubljanan ja Koperi:n välillä ei siis ole kuin yksi rata jossa kuljetukset hoidetaan edes takaisin. Matkustus kulttuuri siis eroa kyllä huimasti Suomen mahdollisuuksiin. Täällä juna radat ovat vuoriston takia erittäin mutkittelevat sekä junat pysähtyvät alvariinsa pienissä vuoristo kylissä eivätkä ne suorillakaan kulje kovinkaan nopeasti. Siksi Sloveniassa yksi tärkeimmistä asioista ihmisten arkea/elämää on auto. Täällä näkee todella paljon uusia autoja. Auto kuulemma kertoo omistajastaan täällä, esimerkiksi nuoret juuri kortin saaneet nuoret miehet haluavat ja myös ostavat/ostattavat todella paljon uuden mallin BMW:ta, koska se kertoo ihmisille että he elävät ylellisesti. En siis tiedä pitääkö tämä oikeasti paikkaansa yleisesti vai onko täällä vain satunnaisia autolla ylellisyyttä vaalivia. Tällaisen teorian kuitenkin kuulin eräältä työkaveriltani.
Saavuttuamme perille tuli Peter noutamaan meidät vuokraamallansa autolla, jolla lähdimme siis lauantaina kohti Kroatian rannikkoa. Suunnitelmat muuttuivat hieman perjantaina, sillä Peter ja minä olimme molemmat kuulleet töissä että Rijeka:ssa ei ole mitään nähtävää. Päätimme siis vierailla Rijekan sijasta Pula:ssa sekä Rovinj:ssa. Matkustamisemme ei mennyt aivan putkeen, sillä Mikael unohti passinsa Celjeen. Kävimme siis hakemassa vauhtia Kroatian ja Slovenian rajalla, jonka jälkeen kävimme hakemassa Mikaelin passin Celjestä. Koska sää ei näyttänyt enää yhtään niin hyvältä päätimme poiketa reitiltä Postojnska Jama:ssa eli noin 10km pitkässä luolastossa. Kävimme englannin kielisellä opastetulla kierroksella joka kesti noin puolitoista tuntia. Kun kierros oli ohi lähdimme jatkamaan matkaa. Tällä kertaa pääsimme rajan yli ja loppujen lopuksi olimme kello 21.00 aikoihin varaamallani hotellilla. Päivä oli siis pitkä ja Peterille iso hatun nosto kun jaksoi melkein kaksitoista tuntia ajaa autoa, ja uskokaa vain tiet eivät ole ihan Suomen luokkaa. Paljon mutkaa ja vaurioita teissä!
Täällä Moottoriteillä peritään maksuja. Emme tienneet näistä maksuista mitään ennen kuin pysähdyimme ensimmäiselle maksu etapille. Maksut eivät olleet paljon, mutta nämä ovat kai tieveroja. Sunnuntaina kävimme aamiaisella hotellilla, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään pulan nähtävyyksiä.Keli oli hieman sateinen, mutta silti melko lämmin. Puolen päivän aikaan lähdimme ajamaan kohti Rovinj:ia. Kun pääsimme perille keli oli todella aurinkoinen ja lämpöasteitakin oli noin 25. Rovinjessa kävimme kahvilla ja kävelimme ympäri vanhan kaupungin. Rovinj:e on todella kaunis kaupunki. Paljon italialaisia vaikutteita arkkitehtuurissa. Kaupunki jätti sen verran positiivisen kuvan, että saattaa olla että matkustan sinne uudemman kerran, mutta katsotaan nyt mitä tulevaisuuden matkustuksia on edessä.
Kun olimme nähneet Rovinj:ea tarpeeksi lähdimme kohti Koper:ia. Koska minulla ja Mikaelilla oli maanantai vapaa jäimme vielä yhdeksi yöksi Peterin luo. Oli todella mukavaa viettää aikaa ja jakaa kokemuksia viikoilta. Kaikin puolin MAHTAVA viikonloppu siis!
Tiistaina eli tänään tein oikeastaan koko päivän paperitöitä. Leikkasin suunnittelu yksikön pohjakuva karttoja ja taittelin niitä. Lajittelin myös yrityksen papereita kansioihin. Huomiseksi suunnittelimme että menen seuraamaan ohjelmointia.
Kuvia lisäilen kaikkiin teksteihini ensi kerralla eli ei muuta kuin ensi bloggaukseen!
Ps. työtila kuva asiaa en tänään muistanut kysy, joten kuvat yrityksestä tulevat luultavasti ensi kerralla!
Koper:in rantatieltä
Automatka Kroatiaan
Luolatossa
Pulan (Kroatian) rannikkoa
Pula Arena
Italian vaikutteita Rovinj:e
Herkuttelua Rovinj:essa (Kroatia)
torstai 23. huhtikuuta 2015
20.-23-04.2015
Moikka!
Taas on puolet viikosta vierähtänyt töiden parissa. Mitään sen erikoisempaa muutosta ei töihin ole tullut, mutta tällä viikolla olen keskittynyt tekemään riski kartoitusta yritykselleni. Pomo lähti eilen (Keskiviikkona) matkoille, joten nyt tukihenkilöllänikin on hieman enemmän töitä. Sain tänään (tostaina) tehtäväkseni auttaa yrityksen kirjanpitäjää kirjanpidossa. Laitoin papereita siis numerojärjestyksessä kansioihin. Puolet päivästä kului myös riski kartoitusta tehden.
Sää on täällä aivan mahtava, sillä jotenkin odotin että Slovenia olisi kylmempi paikka ja enemmän Suomen tyyppinen maa säältään. Yllätyin kuitenkin positiivisesti kun jo viikon on lämpöasteita ollut päälle kaksikymmentä. Saan siis ehkä kotiutua ruskettuneena kuukauden päästä! :D
Viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä Peterin ja Mikaelin kanssa reissu vuokra autolla rannikolle, jonka jälkeen Postojna luolaston kautta Kroatiaan Rijeka nimiseen kaupunkiin. Olemme himan myöhässä järjestelyistä, mutta eiköhän tämä tästä! Toivottavasti saamme kaiken järjestymään.
Ljubljanan kolmoissilta
Tälläisen elukan bongasin loikoilemassa Ljubljana joen varresta ydin keskustassa!
maanantai 20. huhtikuuta 2015
13.-19.04
Viikko vierähti lähinnä töiden parissa. Tämän viikon pääteemanani oli etsiä suomalaisia turvatekniikan yrityksiä ja listata ne. Listasin yritykset niin että kerroin minkälaisesta yrityksestä on kyse, mitä järjestelmiä se tuottaa/asentaa ja muita VTZ:lle hyödyllisiä tietoja. Pääsin myös tutustumaan järjestelmä suunnitteluun, sillä minua pyydettiin auttamaan erään yrityksen pohjakarttojen kanssa. Minun tehtäväni oli leikata karttoja niin kuin minulle neuvottiin ja lopuksi taitella ne tiettyyn malliin. Itsessään työ ei ollut niinkään hirveän kiinnostava, mutta sain paljon nippelitietoja, vinkkejä ja opetusta suunnittelun ihmeellisestä maailmasta niiden ohella.
Maanantaina tosiaan järjestyi vihdoin internetti ja torstaina jääkaappi, joten nyt olen melko tyytyväinen. Vapaa-aika tällä viikolla on mennyt suurimmaksi osaksi ulkona, sillä täällä oli melko hyvä sää alku viikosta, ja loppu viikosta sain taas uusia kavereita, joiden kanssa tuli hengailtua muutamana iltana töiden jälkeen. Peterin ja Mikaelin oli tarkoitus tulla Lubljanaan viikonlopuksi, mutta suunnitelmat menivät uusiksi koska sää oli sateinen. Mikael kuitenkin ilmoitti tulevansa vierailulle, sillä halusi sunnuntaina mennä harjoittelemaan Lubljanan Lacross joukkueen kanssa. Majoitin Mikaelin huoneeseemme, sillä huonetoverini lähti jälleen kotiin viikonlopuksi. Vaikka hieman satoikin kävimme lauantaina kiertelemässä Mikaelin kanssa keskustaa ja kauppoja kun hän saapui. Monen kaupan ja aika monen ostoksen jälkeen lähdimme asuntolalle. Mikaelilla oli sama reaktio asuntolastani kuin minullakin aluksi. Oli melko hassua, että minä en edes kiinnitä niihin asioihin enää huomiota vaikka ne aluksi kovasti häiritsivätkin. Niin sitä ihminen vain tottuu kaikkeen ja vieläpä melko nopeasti.
Illalla lähdimme parin naapurini kanssa katselemaan Lubljanan yötä. Yöllä kaupunki on minusta ehkä jopa hieman kauniimpi kuin päivällä. Valaistus, linna, joki, kirkot, arkkitehtuuri, hiljaisuus antoivat esimerkiksi keskustorista ihan eri kuvan kuin se on päivällä. Sunnuntaina menimme käymään Mikaelin kanssa Lubljanan kylpylässä Atlantiksessa. Ei ehkä ihan viiden tähden kylpylä, mutta melko samanlainen kuin esimerkiksi Suomen Serena. Paikalliset kertoivat että useimmiten Atlantiksessa käyvät vain turistit, mutta välillä hekin vierailevat siellä. Sauna osasto oli melko jännittävä kokemus meille. Ei sillä etteikö alastomuus olisi melko normaali asia Suomessakin, mutta kun oli kyseessä sukupuolesta riippumaton osasto, olimme hieman hämmentyneitä (ja kyllä pidimme pyyhkeet päällämme saunassa). Saunoja taisi olla yhteensä kymmenen erilaista, joista kuumin ja tyhjin oli tietysti Suomalainen sauna. Monessa saunassa oli jokin tuoksu, esimerkiksi yhdessä oli sitruunainen ja raikas tuoksu. Kylpylä oli todella kiva rentoutumis tapa näin kolmen viikon alku rumban jälkeen. Nyt voimmekin sitten aloittaa rentoutuneina, motivoituneina ja hymyssä suin uuden viikon. Ei muuta kuin tsempit sinnekin uuden viikon aloitukseen, heipsan!
Ps. pyydän anteeksi että olen nyt kirjoitellut himan harvemmin, nyt jatkan taas kirjoittelua useammin kuin kerran viikossa.
Maanantaina tosiaan järjestyi vihdoin internetti ja torstaina jääkaappi, joten nyt olen melko tyytyväinen. Vapaa-aika tällä viikolla on mennyt suurimmaksi osaksi ulkona, sillä täällä oli melko hyvä sää alku viikosta, ja loppu viikosta sain taas uusia kavereita, joiden kanssa tuli hengailtua muutamana iltana töiden jälkeen. Peterin ja Mikaelin oli tarkoitus tulla Lubljanaan viikonlopuksi, mutta suunnitelmat menivät uusiksi koska sää oli sateinen. Mikael kuitenkin ilmoitti tulevansa vierailulle, sillä halusi sunnuntaina mennä harjoittelemaan Lubljanan Lacross joukkueen kanssa. Majoitin Mikaelin huoneeseemme, sillä huonetoverini lähti jälleen kotiin viikonlopuksi. Vaikka hieman satoikin kävimme lauantaina kiertelemässä Mikaelin kanssa keskustaa ja kauppoja kun hän saapui. Monen kaupan ja aika monen ostoksen jälkeen lähdimme asuntolalle. Mikaelilla oli sama reaktio asuntolastani kuin minullakin aluksi. Oli melko hassua, että minä en edes kiinnitä niihin asioihin enää huomiota vaikka ne aluksi kovasti häiritsivätkin. Niin sitä ihminen vain tottuu kaikkeen ja vieläpä melko nopeasti.
Illalla lähdimme parin naapurini kanssa katselemaan Lubljanan yötä. Yöllä kaupunki on minusta ehkä jopa hieman kauniimpi kuin päivällä. Valaistus, linna, joki, kirkot, arkkitehtuuri, hiljaisuus antoivat esimerkiksi keskustorista ihan eri kuvan kuin se on päivällä. Sunnuntaina menimme käymään Mikaelin kanssa Lubljanan kylpylässä Atlantiksessa. Ei ehkä ihan viiden tähden kylpylä, mutta melko samanlainen kuin esimerkiksi Suomen Serena. Paikalliset kertoivat että useimmiten Atlantiksessa käyvät vain turistit, mutta välillä hekin vierailevat siellä. Sauna osasto oli melko jännittävä kokemus meille. Ei sillä etteikö alastomuus olisi melko normaali asia Suomessakin, mutta kun oli kyseessä sukupuolesta riippumaton osasto, olimme hieman hämmentyneitä (ja kyllä pidimme pyyhkeet päällämme saunassa). Saunoja taisi olla yhteensä kymmenen erilaista, joista kuumin ja tyhjin oli tietysti Suomalainen sauna. Monessa saunassa oli jokin tuoksu, esimerkiksi yhdessä oli sitruunainen ja raikas tuoksu. Kylpylä oli todella kiva rentoutumis tapa näin kolmen viikon alku rumban jälkeen. Nyt voimmekin sitten aloittaa rentoutuneina, motivoituneina ja hymyssä suin uuden viikon. Ei muuta kuin tsempit sinnekin uuden viikon aloitukseen, heipsan!
Ps. pyydän anteeksi että olen nyt kirjoitellut himan harvemmin, nyt jatkan taas kirjoittelua useammin kuin kerran viikossa.
10.- 12.04.2015
Perjantaina (10.04) oli aika ristiriitaiset tunnelmat. Asuntolassa
olen tutustunut naapureihini ja he ovat todella mukavia. Kävin syömässä parin
naapurini kanssa läheisessä meksikolaisravintolassa. Asuntolaa hieman vieläkin karsastan, mutta enköhän minä tähän totu. perjantaisin todella moni asuntolalainen lähtee viikonlopuksi kotiin, joten täällä on erittäin hiljaista ja tyhjää. Kävimme naapurini Lucan kanssa lataamassa slovenialaisen sim-korttini ja samalla hän näytti minulle paikkoja Lubljanassa.
Töissä kaikki on todella
hyvin, jokainen työntekijä ottaa minut ilolla vastaan ja nyt olen kierrellyt eri
työntekijöiden töitä katselemassa ja auttamassa heitä. Minulla on myös omat
tehtäväni, joita olemme yhdessä tukihenkilöni ja pomon kanssa mietiskellee.
Tehtäviini kuuluu mm. riskikartoituksen tekeminen yrityksen tiloihin, pankkiin
tarkoitetun turvajärjestelmän päivittäminen (ei käytössä), VTZn nettisivujen
tarkastaminen ja jopa korjaaminen (myös suomentamisesta olemme keskustelleet).
Tehtävää siis on, toivon mukaan niitä tulee lisää ajan myötä, mutta mielestäni
näin on todella hyvä aloittaa!
Perjantaina menin töihin ja aloittelin riskikartoituksen tekemistä. Kävin myös keskustelemassa standardi luokituksista ja niiden eroavaisuudesta Suomen ja Slovenian välillä yrityksen järjestelmä suunnittelijan Peterin kanssa. Hän kertoi mitä eri standardeja esimerkiksi heidän tulee noudattaa ja miten he sen tekevät. Kun pääsin työpäivän päätteeksi asuntolalle aloin kysellä huone toveriltani käytännön järjestelyistä, kuten pyykin pesu. Asiat selvisivät, mutta toteutuksen kanssa minulle meni hetkinen. Esimerkiksi asuntolalla on mahdollisuus mennä aamupala ja päivälliselle korvausta vastaan ja pyykinpesusta huolehtii eräs tyttö alemmasta kerroksesta.
ZNI:lta otettiin yhteyttä ja pyydettiin tapaamiseen
sunnuntaina Lubljanan keskustaan. Tunti pyynnön jälkeen he kuitenkin lähettivät
viestin, että Goran aikoo soittaa minulle ja Mikaelille henkilökohtaisesti,
jotta tapaamista ei tarvitsisi välttämättä järjestää, jos se ei ole tarpeen. Goran soitti ja kysyi onnistuisiko tapaaminen lauantaina, sillä minä ja Mikael päätimme viettää lauantain ja sunnuntain Mariborissa. Näimme Goranin ja keskustelimme asioista. Keskustelu oli melkjo ympäri pyöreä, mutta näytti sieltä muutama asia korjaantuvan. Sain muun muassa internetin maanantaina (13.04) ja jääkaapin torstaina (16.04), joten nyt voin kirjoittaa blogeja enkä näänny nälkään täällä. Puitteet ovat siis ihan hyvät nyt, enkä edes jaksa vaivata itseäni tai muita miettimällä olosuhteita täällä, sillä haluan nyt keskittyä olennaiseen eli työssä oppiin sekä nähdä ja kokea mahdollisimman paljon kun vielä on aikaa!
Olimme tosiaan viikonlopun Mariborissa Mikaelin kanssa ja kävimme erasmuksen järjestämissä grillijuhlissa. Juhlissa oli todella mukava tunnelma. Luultavasti se johtui siitä, että ihmiset tulivat niin hyvin toimeen koska kaikilla on yhteinen tavoite ja kaikki olivat vaihtoon tulleita tai vaihdossa olleita ihmisiä. Keli oli alkuun todella aurinkoinen ja kuuma, mutta se vaihtui todella nopeasti rankka sateeksi ja kovaksi tuuleksi. Onneksi sään vaihtuminen tapahtui juhlien loppu puolella. Kävimme myös kuuntelemassa paria tunnettua Dj:tä illalla juhlien jälkeen. Sunnuntaina hankimme Prevoz kyydit ja suuntasimme kotikaupunkeihimme. Kävin hieman kiertelemässä keskustaa kun pääsin Lubljanaan. Kaunis kaupunki täytyy myöntää, ja minusta tunnelma keskustassa on melko maaginen. Keskustorilla ihmiset vain istuvat hyväntuulisen näköisinä, seurustelevat tai vain nauttivat auringosta kun taustalla katusoittaja soittaa esimerkiksi viulua ja joki antaa oman säväytyksensä ihan vaan virratessaan.
Väsynyt tunnelma Drava:n varressa (Maribor)
Ljubljana
torstai 16. huhtikuuta 2015
Isoja uutisia! (viikon viiveellä) 07.04.-09.04.2015
menimme siis Mikaelin kanssa tiistaina (07.04.2015) ZNIn
toimistolle. Aluksi Goran kertoi uutisia työpaikoilta ja kertoi että minä
lähtisin töihin lubljanaan ja Mikael Zeljeen. Tämän jälkeen hän sanoi että saa
jonkin ajan päästä tiedon milloin haastattelut pidetään. Noin tunnin päästä hän
tuli ja sanoi, että minä lähtisin tunnin päästä lubljanaan haastatteluun hänen
kanssaan. Lähdimme siis kohti Lubljanaa, jossa suunnistimme VTZ Lubljana
nimiseen yritykseen. Tämä yritys tuottaa turvallisuustekniikkaa. Haastattelusta
jäi hieman paha maku suuhun, sillä yrityksen yhteys- ja tukihenkilö sanoivat,
ettei heillä välttämättä ole antaa minulle töitä. He sanoivat, noin 3 viikoksi
heillä varmasti löytyy jotain tehtävää. En siis ole 100 % varma että
minulla on töitä tässä firmassa kuukauden päästä. Kaiken lisäksi he sanoivat
että työpäivän pituus voisi olla esimerkiksi 09-12, mutta kerroin että minulla
tulee olla tietty määrä tunteja viikossa että saan työssäopin suoritettua.
Lopputulos oli kuitenkin se että minä menin keskiviikkona (tänään) töihin kello
kymmenen. Haastattelu oli siis todella epävarma, ja vaikka Goran sanoikin että
he hoitavat asiani kyllä yrityksen kanssa eikä minun tarvitse huolehtia, minua
silti huolettaa.
Tämän vuodatuksen jälkeen voikin melko autuain mielin
odotella internetin korjaajaa (joka ei siis eilen ilmestynyt).Toivottavasti
tulee tänään, kuulemisiin!
Kun haastattelu oli ohi, Goran kertoi minulle
parkkipaikalla, että nyt menemme katsomaan uutta asuntoasi. Niinpä lähdimme
navigaattorin johdattamana kohti asuinpaikkaa. Goran ei osannut ensin sanoa
että missä talossa asuisin, mutta vähän aikaa zoomailtuaan hän sanoi luulevansa
sen olevan keskimmäinen kolmesta rakennuksesta. Katsoin siis hetken taloa
ulkoapäin, jonka jälkeen Goran näytti autolla miten minun tulisi seuraavana
aamuna kävellä asuntolalta töihin. Nähtyäni reitin menimme syömään ja ostamaa
bussikorttia. Sain myös onneksi pari karttaa, joilla voin suunnistaa. Bussikortin
haun jälkeen lähdimme takaisin Mariboriin. Autossa Goran kertoi, että minun
tulisi pakata illalla, sillä lähtisin aamulla 06.30 takaisin Lubljanaan. Olin
todella hämmästynyt, iloinen, mutta samalla myös hieman närkästynyt kun kaiken
piti tapahtua niin äkkiä, mutta ymmärsin kyllä tilanteen. Sain Goranilta
tiedon, että Anja odottaa minua aamulla talomme edessä ja suunnistaa minut
paikkaan, josta Prevoz henkilö minut noutaa.
Sain siis pakattua illalla ja sanottua heipat
kämppiksilleni. Aamulla lähdin Anjan kanssa suunnistamaan kohti nouto paikkaa,
jossa sain myös Anjalta tulostetun Learning Agreementin jossa oli ZNI:n leima
ja sen oli allekirjoittanut joku, kartan kävelyreitistäni töihin sekä paperin
jossa oli osoitteen asuntolaani sekä työpaikalle. Hyppäsin, siis
matkatavaroineni miehen kyytiin, josta matka jatkui. Matka meni ihan hyvin
ilman ongelmia ja kuski jätti minut asuntolalleni. Suunnistin etuovesta sisään
ja menin reseptionistin puheille. hän pyysi minua odottamaan. Odotin hetken,
jonka jälkeen asuntolan ”vastaava” tuli tervehtimään minua. Kun olin antanut
Learning agreement:in sekä passin hänelle kopioitavaksi lähdimme metsästämään
huonettani. Kun vihdoin saavuimme huoneeni ovelle ja saimme sen auki minut
valtasi pieni pakokauhu. Huoneemme on pituus suunnassa varmaan 3 metriä pitkä
ja 2,5 metriä leveä. Jaan huoneeni todella mukavan kemiaa opiskelevan tytön
kanssa, mutta huone on TODELLA pieni. Huonetoverini on itse kustantanut
itselleen niin sanotun matkakeittiön, joka koostuu kahdesta matka hellasta,
kattilasta sekä muutamasta astiasta (sijaitsee ikkunalaudalla). Kämppikseni on
ostanut itse jopa jääkaapin joka on pienen matka tv:n kokoinen eli vain yhden
ihmisen ruuat mahtuvat sinne. Vastaava, joka toi minut huoneeseen kyseli, että
kuinka kauan ajon viipyä ja, että kuka laskun maksaa? Kerroin että ZNI hoitaa laskun, koska olen jo
asumisesta heille maksanut, jonka jälkeen alkoi mies udella, että kuinka paljon
maksoin ZNI:lle…en todellakaan tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Talo on kuin
vanha koulurakennus, johon on tehty monta sataa kaksin asuttavaa huonetta. Wc
ja suihkut ovat kaikille yhteiset, suihkut tuovat mieleeni tv:ssä näkemäni
vankilan suihkut joita tosiaan käytetään sukupuolesta riippumatta yhteisesti ja
suihkut ovat kuin sovitus koppeja joissa siis on keskivartalon peittävät kaapin
ovet suojana. Internetiä en ole vielä saanut, sillä rakennuksessa ei ole
WiFi:tä (paitsi respassa), ja kannettavaani ei sopinut modeemista tuleva piuha
tai kannettavaani ei ole ladattu ohjelmaa jolla netin saisi toimimaan. Vastaava
lupasi hoitaa huoneeseeni yhdeksältä, jonkun joka tulisi korjaamaan
netittömyyteni. Kirjoitan nyt siis blogia word tiedostona, ja lähetän sen heti
kun mahdollista. Pasmani olivat melko sekaisin jo pelkästään, siitä että
aikataulu oli todella nopea, se ei kuitenkaan ole ongelma sillä kaikki meni
loppujen lopuksi kivuttomasti. Tämä asunto harmittaa eniten, sillä
asumisjärjestelyt eivät ole kauhean hyvät, ja minusta asuntola ei todellakaan
kata summaa, jonka maksoimme asumisesta. Täältä kaikki lähtevät viikonlopuiksi
kotiin, ja huone kaverinikin sanoi että ei muuten asuisi täällä jos ei pääsisi
kotiin aina viikonlopuiksi ja jos hänellä ei olisi kavereita niin paljon
täällä. Voi tietysti olla että ZNI on joutunut maksamaan koko kuun vuokran
Mariborin asunnosta ja siksi heillä ei ole varaa sijoittaa minua paikaan, josta
oikeasti jopa maksaisin. Mietin jopa, jo vaihtoehtoa että vuokraisin itse
asunnon, jostain läheltä. Tiedän että asioihin pitää suhtautua avoimesti, mutta
avoimuus ei välttämättä enää riitä ja uskokaa tai älkää olen yrittänyt pitää
pääni kylmänä ja keskittyä nyt vain siihen että pääsen töihin. Tämä ei vain
jotenkin tunnu oikealta. Mikaelilla on aivan samanlaiset oltavat. Ehkä olemme
vain liian hentosiat tällaiseen asuntola meininkiin, mutta juttelimme juuri
puhelimessa ja ajattelimme aivan samanlailla saamistamme majapaikoista. Ei
saisi valittaa enkä todellakaan haluaisi, mutta paikka ei tunnu oikealta.
Asuntola ja välimatka toisiin hankaloittavat aika paljon elämistä täällä.
Asuntola voisi olla pahempikin, mutta kyllä meillä minusta Mikaelin kanssa
olisi oikeus hieman parempaan sillä summalla minkä olemme maksaneet. Katsotaan
nyt vielä miten tämä elämä nyt täällä lähtee käyntiin vai lähteekö ollenkaan.
Älkää huoliko en ole luovuttamassa, mutta kyllä tähän jokin ratkaisu täytyy
löytyä jossain vaiheessa. Toivon todella että saan netin tänään toimimaan! Aion
myös pyytää kuitin vuokrastani, ihan vain selvittääkseni että olemmeko kenties
maksaneet asumiskuluja enemmän kuin me niitä tuhlasimme. Huomenna menen 9 töihin,
ja sen jälkeen täytyy mietiskellä toiminta suunnitelmaa asioiden
selvittämiseen.
Tänään (torstaina) oli todella mukava päivä töissä, ja sain
aika paljon aikaiseksi. Luulen että töiden puolesta ei siis ole enää ongelmaa,
sillä olen saanut työnantajani melko hyvin kartalle kokemuksistani ja
opinnoistani. Työilmapiiri ja työ porukka on juuri sitä mitä toivoa saattaakin.
Vertailin tänään Suomen ja Slovenian yksityisten turvapalveluiden standardeja
keskenään. Ensin piti hieman miettiä mitä ne mahtoivat olla, mutta google
auttoi lopulta :D Tulen näillä näkymin
tekemään yrityksen tiloista riski kartoituksen ja suomentamaan yrityksen
nettisivut! Lisäksi oli puhe myös muista melko kiinnostavista töistä, joiden
pariin pääsen. YRITYKSESSÄ EI SIIS NÄILLÄ NÄKYMIN MITÄÄN VIKAA, asunnon kanssa
täytyy vielä painia hieman.
Tässä jaettu huoneeni (oik. Keittiö)
näkymä ikkunasta
tiistai 7. huhtikuuta 2015
To 02.04.- Ma 06.04.2015 Pääsiäis viikonloppu!
Morjens!
Torstaina olimme kielikurssilla, jossa esittelimme itseämme Power Pointin muodossa ZNI:n porukalle sekä opettajalle. Tarkoituksena oli että he saavat hieman kuvaa siitä ketä olemme ja mitkä asiat meitä kiinnostavat etc. Power pointtien jälkeen keskustelimme hetken Goranin kanssa ja hän kertoi ettei haastatteluja voida pitää perjantaina, vaikka niin oltiin aluksi suunniteltu. Pääsiäinen sekoitti hieman aikatauluja, joten haastattelu siirrettiin tiistaille. Toivotaan että tämä aikataulu siis pitää. Torstaina ja perjantaina meillä oli siis vain kielikurssin viimeiset tunnit. Opettelimme paljon Sloveniaa, ja nyt taipuu jo loput numeroista, hyödylliset lausahdukset sekä hieman myös kello. Kielikurssi on siis ohi ja nyt on aika siirtyä käyttämään hyötytietoa käytännössä.
Perjantaina kävimme hieman tutustumassa Mariborin yöelämään, eikä se ollut yhtään hullumpi. Huomasin myös eron suomalaisissa ja slovenialaisissa, sillä slovenialaiset ovat uskokaa tai älkää todella kilttejä, iloisia ja ulospäin suuntautuvia ihmisiä kun taas me suomalaiset olemme hieman sisäänpäin kääntyneitä ja varovaisia varsinkin ulkomaalaisia kohtaan. Nämä ovat siis vain minun mietteitäni! Täällä ihmiset ottavat siis niin sanotusti avosylin vastaan. On todella ihmeellistä, että he kyselevät ihan tuiki tuntemattomalta esimerkiksi kaupassa että mistä olet kotoisin?, millainen sää suomessa on? Onko siellä tosiaan jääkarhuja? ja että kuinka paljon siellä on asukkaita. Suomessa tällaista ei juurikaan tapahdu, vaikka en kyllä halua yleistää, sillä aivan varmasti tätä yksittäistapauksissa tapahtuukin. Ehkä en vain ole tottunut tällaiseen käyttäytymiseen tai sitten olen muuten vain niin hurmioissani tästä kansasta että ylistän heitä. Oli miten oli ihmiset ovat erilaisia. Kulttuuri ei muuten eroa juurikaan Suomen kulttuurista. Kotimaata kunnioittaen sanon kuitenkin, etten kyllä kansallisuutta lähtisi vaihtamaan, vaikka täällä mukavaa onkin :D.
Pääsiäistä vietimme sunnuntaina yhdessä Peterin, Mikaelin ja Kingan kanssa Grazissa! Keli oli mitä mahtavin ja kaupunki todella kaunis. Uutta ja vanhaa arkkitehtuuria oli sekoitettu hyvän maun rajoissa ja kukkulalla sijaitsevasta linnasta näki koko Grazin sekä hieman Alppeja. Päivä oli täynnä aurinkoa, portaita, arkkitehtuuria ja tottakai hyvää seuraa.
Maanantai päivä vierähti siivoillessa ja skypetellessä. Illalla menimme Mikaelin ja Kingan kanssa katsomaan elokuvan Fast and Furious 7:n elokuvateattereihin. Hurmioituneena täällä siis kirjoittelen sillä leffa oli mahtava! Huomenna meillä on siis tapaaminen Goranin kanssa aamulla ja toivottavasti myös haastattelut. Nytpä siis nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä virkeänä. kuvia lisäilen myöhemmin kun saan ne siirrettyä tietokoneelle!
Torstaina olimme kielikurssilla, jossa esittelimme itseämme Power Pointin muodossa ZNI:n porukalle sekä opettajalle. Tarkoituksena oli että he saavat hieman kuvaa siitä ketä olemme ja mitkä asiat meitä kiinnostavat etc. Power pointtien jälkeen keskustelimme hetken Goranin kanssa ja hän kertoi ettei haastatteluja voida pitää perjantaina, vaikka niin oltiin aluksi suunniteltu. Pääsiäinen sekoitti hieman aikatauluja, joten haastattelu siirrettiin tiistaille. Toivotaan että tämä aikataulu siis pitää. Torstaina ja perjantaina meillä oli siis vain kielikurssin viimeiset tunnit. Opettelimme paljon Sloveniaa, ja nyt taipuu jo loput numeroista, hyödylliset lausahdukset sekä hieman myös kello. Kielikurssi on siis ohi ja nyt on aika siirtyä käyttämään hyötytietoa käytännössä.
Perjantaina kävimme hieman tutustumassa Mariborin yöelämään, eikä se ollut yhtään hullumpi. Huomasin myös eron suomalaisissa ja slovenialaisissa, sillä slovenialaiset ovat uskokaa tai älkää todella kilttejä, iloisia ja ulospäin suuntautuvia ihmisiä kun taas me suomalaiset olemme hieman sisäänpäin kääntyneitä ja varovaisia varsinkin ulkomaalaisia kohtaan. Nämä ovat siis vain minun mietteitäni! Täällä ihmiset ottavat siis niin sanotusti avosylin vastaan. On todella ihmeellistä, että he kyselevät ihan tuiki tuntemattomalta esimerkiksi kaupassa että mistä olet kotoisin?, millainen sää suomessa on? Onko siellä tosiaan jääkarhuja? ja että kuinka paljon siellä on asukkaita. Suomessa tällaista ei juurikaan tapahdu, vaikka en kyllä halua yleistää, sillä aivan varmasti tätä yksittäistapauksissa tapahtuukin. Ehkä en vain ole tottunut tällaiseen käyttäytymiseen tai sitten olen muuten vain niin hurmioissani tästä kansasta että ylistän heitä. Oli miten oli ihmiset ovat erilaisia. Kulttuuri ei muuten eroa juurikaan Suomen kulttuurista. Kotimaata kunnioittaen sanon kuitenkin, etten kyllä kansallisuutta lähtisi vaihtamaan, vaikka täällä mukavaa onkin :D.
Pääsiäistä vietimme sunnuntaina yhdessä Peterin, Mikaelin ja Kingan kanssa Grazissa! Keli oli mitä mahtavin ja kaupunki todella kaunis. Uutta ja vanhaa arkkitehtuuria oli sekoitettu hyvän maun rajoissa ja kukkulalla sijaitsevasta linnasta näki koko Grazin sekä hieman Alppeja. Päivä oli täynnä aurinkoa, portaita, arkkitehtuuria ja tottakai hyvää seuraa.
Maanantai päivä vierähti siivoillessa ja skypetellessä. Illalla menimme Mikaelin ja Kingan kanssa katsomaan elokuvan Fast and Furious 7:n elokuvateattereihin. Hurmioituneena täällä siis kirjoittelen sillä leffa oli mahtava! Huomenna meillä on siis tapaaminen Goranin kanssa aamulla ja toivottavasti myös haastattelut. Nytpä siis nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä virkeänä. kuvia lisäilen myöhemmin kun saan ne siirrettyä tietokoneelle!
torstai 2. huhtikuuta 2015
Ma 30.03- Ke 1.04.2015
Heipsan!
Vierähti pari päivää niin sujuvasti, ettei kerennyt edes kirjoittamaan blogia. Korjataan nyt siis virhe, jotta saan teidät ajan tasalle. Maanantaina menimme Mikaelin kanssa ensimmäiseen tapaamiseen ZNI:n toimistolle. Ensin saimme infoa ZNI:stä Goran Kovljanilta, joka on yhteyshenkilömme meidän ja yrityksen (Varnost) välillä jossa suoritamme työssäoppimme. Tämän jälkeen täytimme muutamia papereita sekä maksoimme pantin asunnoistamme. Kun viralliset asiat oli hoidettu Anja (tukihenkilömme) kertoi hieman Sloveniasta, sen nähtävyyksistä sekä kertoi mitä meidän tulisi ehdottomasti kokeilla ja nähdä täällä ollessamme. Iltapäivällä oli ensimmäiset kielikurssi tunnit, joilla siis opettelemme niin sanotusti virallista englantia, valmistaudumme haastatteluun Varnost:illa sekä opettelemme puhumaan noin 10%:sta Sloveniaa eli asioimaan Sloveniaksi. Ensimmäisillä kielikurssi tunneilla käsittelimme lähinnä englantia ja hyödyllistä sanastoa jota meidän tulisi käyttää haastatteluissa. Tunnin lopulla opettelimme myös Sloveniaksi pari melko simppeliä sanaa kuten kiitos= hvala, Moi/Hei= zdravo, hyvää päivää= dober dan.
Tiistaina menimme puolilta päivin keskustorille, jossa tapasimme Anjan. Tarkoituksena oli käydä hakemassa meille paikalliset sim- kortit joihin ladattiin puheaikaa sekä mennä poliisilaitokselle rekisteröimään meidät poliisien tietokantaan, sillä asumme täällä kaksi kuukautta. Tarvittavien asioiden hoitamisen jälkeen menimme jälleen toimistolle, jossa jatkui kielikurssi. Jatkoimme samoja asioita kun edellisellä tunnilla, mutta opettaja myös järjesti meille harjoitus työhaastattelun. Harjoituksessa oli tarkoituksena käyttää sanastoa, jota olemme opetelleet sekä käyttää hyödyksi saamiamme tietoja. Opimme myös uusia Slovenialaisia sanoja, muun muassa numerot yhdestä viiteen. Pääsimme kielikurssilta seitsemän aikaan illalla, jonka jälkeen suunnistimme Mikaelin kanssa heidän asunnolleen kokkaamaan ja juttelemaan Kingan (Mikaelin kämppäkaveri sekä meidän tukihenkilömme ZNI:llä) kanssa viikonlopun suunnitelmista. Päätimme että lähdemme päiväksi Itävaltaan tutkimaan Graz:in vanhaa kaupunkia. Pete saapuu lauantaina, joten kysyimme häneltäkin haluaako tämä lähteä mukaan. Pete sanoi lähtevänsä mukaan, joten nyt meillä on tekemistä pääsiäis viikonlopuksi. Maribor on kuulemma erittäin hiljainen kaupunki viikonloppuisin ja varsinkin pyhinä. Tämä johtuu siitä etteivät ihmiset suostu olemaan töissä silloin, joten kaupat tai muut palvelutkaan eivät silloin ole auki. Paikka on kuin kummituskaupunki hiljaisuutensa takia, sillä täällä on arkisinkin todella hiljaista. Reissumme järjestyi hyvin myös, koska Sloveniassa on käytössä sivusto nimeltään Brevoz, jossa ihmiset ilmoittavat mikäli ovat lähdössä vaikkapa Maribori:sta Ljubljana:an ja heillä on vapaita paikkoja tarjolla. Todella helppo ja halpa tapa matkustaa täällä. Tottakai näissä kyydeissä on aina vaaransa, mutta useimpien ihmisten kanssa kun olen kyseisestä sivustosta jutellut ovat he olleet kaikki tyytyväisiä.
Keskiviikkona tapasimme kielikurssimme opettajan Tinan keskustassa. Meidän oli aika kokeilla Slovenian osaamistamme käytännössä. Tina antoi meille tehtävän, jossa meidän piti mennä kauppaan ostamaan hänen antamillaan rahoilla kissan ruoka pussit SLOVENIAKSI. Meidän piti kassalla tervehtiä, kysyä hintaa, myötäillä, kiittää ja sanoa näkemiin. Kuulostaa helpolta, mutta hieman jännitti että meneekö kieli solmuun kun pitäisi oikeasti puhua! Suoriuduimme kuitenkin molemmat tehtävästä niin että kaupan kassaneiti oikeasti kuulemma luuli meidän olevan slovenialaisia.Kauppa tehtävän jälkeen menimme kiertämään Maribor:in kaupungin/alueen museossa (Maribor Regional Museum) sekä jonkinlainen kansallinen vapauden museo (National Liberation Museum). Paikat olivat hienoja ja tottakai oppaat täynnä tietoa. Kierrokset olivat pitkäjänteisiä, mutta jälkimmäisessä museossa opas osasi hyvin eläytyä kertoessaan tietojaan ja hänestä näki että hän oli kiinnostunut aiheista. Kierrosten jälkeen loppui päivän järjestetty ohjelma, joten menimme Mikaelin kanssa kokeilemaan paljon suositeltua vihreää olutta. Minä en niinkään ole koskaan ollut oluen ystävä, mutta tämä oli harvinaisen hyvää. Joimme lasilliset ja nautimme hyvästä ruuasta auringon paistaessa terassilla. Mukava päätös päivälle, ja vielä mukavampaa oli päästä kotiin kertomaan päivistäni tähän asti :)
Tiistaina menimme puolilta päivin keskustorille, jossa tapasimme Anjan. Tarkoituksena oli käydä hakemassa meille paikalliset sim- kortit joihin ladattiin puheaikaa sekä mennä poliisilaitokselle rekisteröimään meidät poliisien tietokantaan, sillä asumme täällä kaksi kuukautta. Tarvittavien asioiden hoitamisen jälkeen menimme jälleen toimistolle, jossa jatkui kielikurssi. Jatkoimme samoja asioita kun edellisellä tunnilla, mutta opettaja myös järjesti meille harjoitus työhaastattelun. Harjoituksessa oli tarkoituksena käyttää sanastoa, jota olemme opetelleet sekä käyttää hyödyksi saamiamme tietoja. Opimme myös uusia Slovenialaisia sanoja, muun muassa numerot yhdestä viiteen. Pääsimme kielikurssilta seitsemän aikaan illalla, jonka jälkeen suunnistimme Mikaelin kanssa heidän asunnolleen kokkaamaan ja juttelemaan Kingan (Mikaelin kämppäkaveri sekä meidän tukihenkilömme ZNI:llä) kanssa viikonlopun suunnitelmista. Päätimme että lähdemme päiväksi Itävaltaan tutkimaan Graz:in vanhaa kaupunkia. Pete saapuu lauantaina, joten kysyimme häneltäkin haluaako tämä lähteä mukaan. Pete sanoi lähtevänsä mukaan, joten nyt meillä on tekemistä pääsiäis viikonlopuksi. Maribor on kuulemma erittäin hiljainen kaupunki viikonloppuisin ja varsinkin pyhinä. Tämä johtuu siitä etteivät ihmiset suostu olemaan töissä silloin, joten kaupat tai muut palvelutkaan eivät silloin ole auki. Paikka on kuin kummituskaupunki hiljaisuutensa takia, sillä täällä on arkisinkin todella hiljaista. Reissumme järjestyi hyvin myös, koska Sloveniassa on käytössä sivusto nimeltään Brevoz, jossa ihmiset ilmoittavat mikäli ovat lähdössä vaikkapa Maribori:sta Ljubljana:an ja heillä on vapaita paikkoja tarjolla. Todella helppo ja halpa tapa matkustaa täällä. Tottakai näissä kyydeissä on aina vaaransa, mutta useimpien ihmisten kanssa kun olen kyseisestä sivustosta jutellut ovat he olleet kaikki tyytyväisiä.
Keskiviikkona tapasimme kielikurssimme opettajan Tinan keskustassa. Meidän oli aika kokeilla Slovenian osaamistamme käytännössä. Tina antoi meille tehtävän, jossa meidän piti mennä kauppaan ostamaan hänen antamillaan rahoilla kissan ruoka pussit SLOVENIAKSI. Meidän piti kassalla tervehtiä, kysyä hintaa, myötäillä, kiittää ja sanoa näkemiin. Kuulostaa helpolta, mutta hieman jännitti että meneekö kieli solmuun kun pitäisi oikeasti puhua! Suoriuduimme kuitenkin molemmat tehtävästä niin että kaupan kassaneiti oikeasti kuulemma luuli meidän olevan slovenialaisia.Kauppa tehtävän jälkeen menimme kiertämään Maribor:in kaupungin/alueen museossa (Maribor Regional Museum) sekä jonkinlainen kansallinen vapauden museo (National Liberation Museum). Paikat olivat hienoja ja tottakai oppaat täynnä tietoa. Kierrokset olivat pitkäjänteisiä, mutta jälkimmäisessä museossa opas osasi hyvin eläytyä kertoessaan tietojaan ja hänestä näki että hän oli kiinnostunut aiheista. Kierrosten jälkeen loppui päivän järjestetty ohjelma, joten menimme Mikaelin kanssa kokeilemaan paljon suositeltua vihreää olutta. Minä en niinkään ole koskaan ollut oluen ystävä, mutta tämä oli harvinaisen hyvää. Joimme lasilliset ja nautimme hyvästä ruuasta auringon paistaessa terassilla. Mukava päätös päivälle, ja vielä mukavampaa oli päästä kotiin kertomaan päivistäni tähän asti :)
maanantai 30. maaliskuuta 2015
Matkustus ja ensimmäiset päivät Sloveniassa!
Lähdimme matkaan Helsinki/Vantaan lentokentältä kello 14.00. Teimme välilaskun Frankfurtissa josta suuntasimme toisella lentokoneella Itävaltaan Graz:in lentokentälle. Graz:sta saimme kyydin Maribor:iin, jossa siis asumme. Matka meni hyvin siihen nähden että matka kaverini Mikael oli ensimmäistä kertaa lentokoneessa sekä että välilaskussa vaihtoaika oli melko tiukka.
Asumme eri osotteissa Mikaelin kanssa, mutta onneksi vain noin 10min kävely matkan päässä. Muutenkin etäisyydet Maribor:issa on todella lyhyet, joten täällä pärjää hyvin kävellen. Ensimmäinen vaikutelma Sloveniasta oli melko Helsinkiläinen, mutta kun aloin tarkemmin tarkastella kaupunkia tuli siitä mieleeni Viro. Maa on todella halpa verrattuna Suomeen, joten matkalaukut ovat luultavasti melko täynnä kun takaisin on tultava!
Olen todella tyytyväinen että pääsin Sloveniaan suorittamaan työharjoittelun, sillä Slovenia ei ole yleinen matkakohde eli esimerkiksi turismi tätä maata ei ole pilannut. Kiinnostukseni Sloveniaa kohtaan heräsi itseasiassa vasta tänään kunnolla, kun olimme Mikaelin kanssa kahdestaan kiertelemässä kaupunkia. Vasta kun pääsi tarkkailemaan kaduilla kulttuuria ja maisemia alkoi mielenkiinto herätä ja motivaatio tehdä esimerkiksi vapaa-ajalla erilaisia asioita. Luulen että se johtuu siitä ettei Sloveniasta löytynyt ennen matkaa paljoa tietoa, joten ei oikeastaan tiennyt mitä odottaa, mutta tosiaan nyt kun näki ja tietää mitä mahdollisuuksia löytyy on myös INTOA!
Huomenna olisi tarkoitus mennä ZNI:n toimistolle saamaan tiedot tästä viikosta ja jatko suunnitelmista sekä Anja (meidän tukihenkilömme) näyttää meille myös kaupunkia. Iltapäivällä menemme kielikurssille. Kirjoittelen siis huomenna mitä tapahtui ja mitä asioita saimme selville. Huomiseen!
Tässä hieman kuvia Maribor:ista kävely reissultamme;
Asumme eri osotteissa Mikaelin kanssa, mutta onneksi vain noin 10min kävely matkan päässä. Muutenkin etäisyydet Maribor:issa on todella lyhyet, joten täällä pärjää hyvin kävellen. Ensimmäinen vaikutelma Sloveniasta oli melko Helsinkiläinen, mutta kun aloin tarkemmin tarkastella kaupunkia tuli siitä mieleeni Viro. Maa on todella halpa verrattuna Suomeen, joten matkalaukut ovat luultavasti melko täynnä kun takaisin on tultava!
Olen todella tyytyväinen että pääsin Sloveniaan suorittamaan työharjoittelun, sillä Slovenia ei ole yleinen matkakohde eli esimerkiksi turismi tätä maata ei ole pilannut. Kiinnostukseni Sloveniaa kohtaan heräsi itseasiassa vasta tänään kunnolla, kun olimme Mikaelin kanssa kahdestaan kiertelemässä kaupunkia. Vasta kun pääsi tarkkailemaan kaduilla kulttuuria ja maisemia alkoi mielenkiinto herätä ja motivaatio tehdä esimerkiksi vapaa-ajalla erilaisia asioita. Luulen että se johtuu siitä ettei Sloveniasta löytynyt ennen matkaa paljoa tietoa, joten ei oikeastaan tiennyt mitä odottaa, mutta tosiaan nyt kun näki ja tietää mitä mahdollisuuksia löytyy on myös INTOA!
Huomenna olisi tarkoitus mennä ZNI:n toimistolle saamaan tiedot tästä viikosta ja jatko suunnitelmista sekä Anja (meidän tukihenkilömme) näyttää meille myös kaupunkia. Iltapäivällä menemme kielikurssille. Kirjoittelen siis huomenna mitä tapahtui ja mitä asioita saimme selville. Huomiseen!
Tässä hieman kuvia Maribor:ista kävely reissultamme;
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Alku tohinat!!
Sloveniaan lähtö lähestyy. Yksitoista päivää lähtöön ja tuntuu että kaikki on vielä aivan kesken.. Vielä kun jaksaa vähän spurtata koulu töissä voi hyvissä mielin lähteä Sloveniaan. Blogi toimii oppimispäiväkirjanani työssäopissa, joten kirjoittelen suurimmaksi osaksi töistä, mutta kyllähän vapaa-ajaltakin postailen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)