08.-17.05.2015

 

Moikka!

Kävi niin ikävästi että tietokoneeni oli poissa pelistä neljä päivää. Onneksi Mikael tuli ja korjasi ongelman tänä viikonloppuna. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa blogiani vasta tänään (sunnuntaina),koska tämä oli viimeinen viikonloppumme Sloveniassa ja halusin nauttia viimeisistä kunnon kokemuksista täysillä! Toivottavasti ei haittaa vaikka kirjoitankin todella myöhässä. Olisin saanut koneen korjattua aikaisemminkin, mikäli koneeni kielen olisi pystynyt vaihtamaan englannille. Tätä emme kuitenkaan yhdessä naapureideni kanssa saaneet tehtyä, joten oli odotettava Mikaelia ja suomenkielistä teknistä tukea!
 08.-10.05 Kulutin nukkumiseen. En edes ymmärrä miten ihminen voi nukkua niin paljon. Olin näköjään väsynyt kun uni kuitenkin maistui. Viikonloppuna en siis tehnyt mitään erikoista. Nukuin luultavasti univelkoja pois, sillä olin kärsinyt kahtena peräkkäisenä yönä kovasta pääkivusta. Sunnuntaina menin kiertelemään kaupungille ja kävin moikkaamassa huone toveriani Melitaa hänen työpaikallaan.
 Viikko (11.-15.05.2015) alkoi jälleen nettisivujen  kääntämisellä, joka on nyt siis viimeinen tehtäväni ennen kuin suuntaan takaisin kotiin. Autoin vaihtelun vuoksi tiistaina myös kirjanpitäjää paperitöissä. Keskiviikkona Pomoni ja ohjaajani veivät minut työpäivän päätteeksi Bled järvelle (kuuluisa turisti kohde Sloveniassa). Sain maistaa perinteistä Slovenialaista kremsnita- kakkua. Paikka oli uskomaton ja pääsin myös perinteisellä soutuveneellä vierailemaan Bled järven saarella, johon on rakennettu kirkko. Soutuvenettä souti yksi mies, ja sanonpahan vain että ei hullumpi työ soutajalla, sillä hän tienasi sillä 12e yhdeltä ihmiseltä ja veneeseen mahtui ainakin 12 ihmistä jos ei enemmänkin. Mikäs siinä soudellessa päivät pitkät upeissa maisemissa ja eri maalaisten ihmisten/turistien kanssa jutellessa. Tottakai soutaminen on rankkaa puuhaa varsinkin 12 ihmistä kyydissä, mutta eiköhän kaikkeen totu tai ainakin kaikkeen on olemassa opittavat niksit. Kaikin puolin mukava päivä siis, ja olin erittäin otettu että pomoni ja ohjaajani veivät minut sinne!
 

Kulttuuri ero jonka olen täällä huomannut on vieraanvaraisuus. Täällä paikalliset eivät vain yksinkertaisesti anna vieraidensa esimerkiksi maksaa heidän seurassaan mitään! On ensinnäkin todella vaikeaa olla niin sanotusti jonkun maksettavana joka kerta, sillä tähän en ole kyllä tottunut. Kiitollinen ja nöyrä olen joka kerta, kun taas huomaan etten saa/voi maksaa omia kulujani. Toiseksi täällä tuntee todella usein olevansa velkaa kaikille tästä syystä, joka ei todellakaan pidä paikkansa ja he eivät näin ajattele. Kolmanneksi tämä vieraanvaraisuus on erittäin outoa, sillä täällä olosuhteet ja palkat eivät ole niin hyvät kuin esimerkiksi Suomessa. Kuitenkin ihmiset haluavat kuluttaa vähäisetkin rahansa vieraanvaraisuuteen, täytyy sanoa että Suomessa en ole ikinä törmännyt moiseen. Tämä luonne/tapa on luultavasti lähtöisin Jugoslavia ajoilta, jolloin tällä kansalla oli kuulemma olot melko hyvät ja rahasta ei tarvinnut huolehtia. Ihmiset olivat hyvinvoivia eikä heidän edes tarvinnut unelmoida paremmasta. Nyt he tietävät mitä on elää paremmin, sillä elämä ei EU:hun liittymisen jälkeen ole ollut niin varakasta tai mukavaa kuin silloin. Slovenialaiset kuitenkin säilyttivät aikaisempien sukupolvien aloittaman avoinkätisyyden ja tällä ovat tehneet ainakin minuun suuren vaikutuksen. Puhdasta ystävällisyyttä sekä vieraanvaraisuutta, joka ei velvoita sinua mihinkään, mutta antaa sinulle enemmän kuin edes osasit odottaa. En siis ihmettele että Slovenia on ainoa maa jonka nimessä esiintyy sana LOVE, täällä on niin hyvä sydämisiä ihmisiä, että maa on ehdottomasti nimensä ansainnut!!
  Muutenhan koko työviikko sitten kuluikin pelkän kääntämisen parissa. Torstaina ja perjantaina työskentelin kotoa käsin, sillä päänsärkyni tuli takaisin kahta kauheampana ja toi mukanaan myös lämmön nousun joka taas vaikutti myös mahaani. Jäin siis kotiin kääntämään, sivustoa vaikka ohjaajani sanoikin ettei sairaana saa työskennellä, vaikka kuinka kotona olisikin. Sain paljon aikaseksi ja olen melko varma, että saan kääntämisen valmiiksi ennen lähtöäni (vaikka töitä, siltikin vielä riittää). Mikäli en saa kaikkea valmiiksi ajallaan, teen kääntämisen loppuun Suomessa, sillä muutenhan olen tehnyt aivan turhaa työtä jo suomennettujen osien kanssa sekä haluan että hekin saavat jotain tekemisistäni! Aion kuitenkin yrittää parhaani ja hieman enemmänkin.
  Perjantaina minulla ja  Mikaelilla oli viimeinen tapaaminen Ljubljanassa Goranin (ZNI:n) kanssa ennen lähtöä. Teimme lyhyen arvioinnin ZNI:n toiminnasta ja ulkomailla olemisesta ylipäätään sekä saimme pantti rahamme takaisin. Toivotimme toisillemme hyvää jatkoa ja Goran lähti. Mikaelin kanssa me jatkoimme viimeistä viikonloppuamme Sloveniassa. Menimme syömään meksikolaiseen ravintolaan ja sen jälkeen hieman kiertelemään keskustaa. Päätimme kuitenkin mennä syömingien jälkeen asuntolalle rentoutumaan elokuvien ääreen pitkän viikon  ja minun heikon vointini takia. Lauantaina menimme keskustaan ostamaan kotiin viemisiä. Nyt odotamme kauhulla pakkaus hetkiä, sillä tuliaisia (ainakin minulla) on älyttömästi. Toivotaan että kaikki mahtuu matkalaukkuun ja ettei siinä ole ylimääräisiä kiloja. Joudun joka tapauksessa lähettämään ennen lähtöäni osan tavaroistani Suomeen, sillä olen tuhlannut myös hieman omiin tuliaisiini tällä. Hullulta tuntuu, sillä juurihan me vasta tulimme! On todella ikävää, että juuri kun alkaa tuntea olonsa kotoisaksi pitää jo lähteä. Moniin uusiin ihmisiin on onneksi ollut etuoikeus tutustua. He ovat kyllä rikastuttaneet elämääni uusilla ja erilaisilla kokemuksilla, kuin Suomessa olisin ikinä saanut.
Sunnuntaina naapurini Anej vei meidät katsomaan Bled järveä ja sen linnaa sekä Bohinj järveä ja sen vesiputousta. Sanoin kuvaamattoman kauniita maisemia! Vaikka näissä paikoissa on paljon turismia, voi silti sanoa että kyllä mieli lepäsi. Paljon portaita, mutta oli kyllä kaikkien niiden portaiden kipuamisten arvoista! Jatkoa luvassa, luultavasti pakkausten keskeltä. Kiitollinen kuittaa! :)