24.-28.04.2015

Zdravo!

 

Perjantaina 24.04 menin töihin normaalisti. Työpäivän aikana otin muun muassa selvää yrityksen tekemästä turvajärjestelmästä, jonka tulen suunnittelemaan uudelleen/päivittämään. Tein myös hieman paperien lajittelua kansioihin. Aloitin hieman tekemään alustavia suunnitelmia järjestelmän päivitykseen. Tukihenkilöni Neza sanoi että maanantai 27.04, on jonkinlainen opiskelijoiden vapaapäivä ja ettei minun tarvitse tulla töihin. Neza sanoi ettei hän ole torstaina 30.04 toimistolla, joten minä voisin työstää riskikartoitustani sekä suunnitelmaa turvajärjestelmästä etätöinä. Toimiston väki pois lukien Neza eivät siis ole koko viikkona töissä, vaan tekevät etätöitä, ovat satunnaisesti käymässä toimistolla tai ovat ottaneet loma päivänsä käyttöön, sillä ymmärsin että täällä on melko paljon juhlapyhiä näiden kahden viikon sisällä. Joka tapauksessa 27.04-01.05 viikon teen siis ihan normaalisti töitä pois lukien tietysti eilisen Maanantai 27.04.

 Perjantaina töiden jälkeen matkustin Koperi:in Peterin luo. Mikael ja minä matkustimme (

 

henkilöautolla yhden tunnin kestävän matkan) bussilla, jolloin matka kesti kaksi ja puoli tuntia. Junalla sama matka olisi luultavasti kestänyt aikalailla saman verran kuin bussillakin. Ongelmana kuitenkin oli että juna ei kulkenut sillä radalla oli jokin vika. Ljubljanan ja Koperi:n välillä ei siis ole kuin yksi rata jossa kuljetukset hoidetaan edes takaisin. Matkustus kulttuuri siis eroa kyllä huimasti Suomen mahdollisuuksiin. Täällä juna radat ovat vuoriston takia erittäin mutkittelevat sekä junat pysähtyvät alvariinsa pienissä vuoristo kylissä eivätkä ne suorillakaan kulje kovinkaan nopeasti. Siksi Sloveniassa yksi tärkeimmistä asioista ihmisten arkea/elämää on auto. Täällä näkee todella paljon uusia autoja. Auto kuulemma kertoo omistajastaan täällä, esimerkiksi nuoret juuri kortin saaneet nuoret miehet haluavat ja myös ostavat/ostattavat todella paljon uuden mallin BMW:ta, koska se kertoo ihmisille että he elävät ylellisesti. En siis tiedä pitääkö tämä oikeasti paikkaansa yleisesti vai onko täällä vain satunnaisia autolla ylellisyyttä vaalivia. Tällaisen teorian kuitenkin kuulin eräältä työkaveriltani.

 Saavuttuamme perille tuli Peter noutamaan meidät vuokraamallansa autolla, jolla lähdimme siis lauantaina kohti Kroatian rannikkoa. Suunnitelmat muuttuivat hieman perjantaina, sillä Peter ja minä olimme molemmat kuulleet töissä että Rijeka:ssa ei ole mitään nähtävää. Päätimme siis vierailla Rijekan sijasta Pula:ssa sekä Rovinj:ssa. Matkustamisemme ei mennyt aivan putkeen, sillä Mikael unohti passinsa Celjeen. Kävimme siis hakemassa vauhtia Kroatian ja Slovenian rajalla, jonka jälkeen kävimme hakemassa Mikaelin passin Celjestä. Koska sää ei näyttänyt enää yhtään niin hyvältä päätimme poiketa reitiltä Postojnska Jama:ssa eli noin 10km pitkässä luolastossa. Kävimme englannin kielisellä opastetulla kierroksella joka kesti noin puolitoista tuntia. Kun kierros oli ohi lähdimme jatkamaan matkaa. Tällä kertaa pääsimme rajan yli ja loppujen lopuksi olimme kello 21.00 aikoihin varaamallani hotellilla. Päivä oli siis pitkä ja Peterille iso hatun nosto kun jaksoi melkein kaksitoista tuntia ajaa autoa, ja uskokaa vain tiet eivät ole ihan Suomen luokkaa. Paljon mutkaa ja vaurioita teissä!

Täällä Moottoriteillä peritään maksuja. Emme tienneet näistä maksuista mitään ennen kuin pysähdyimme ensimmäiselle maksu etapille. Maksut eivät olleet paljon, mutta nämä ovat kai tieveroja. Sunnuntaina kävimme aamiaisella hotellilla, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään pulan nähtävyyksiä.Keli oli hieman sateinen, mutta silti melko lämmin. Puolen päivän aikaan lähdimme ajamaan kohti Rovinj:ia. Kun pääsimme perille keli oli todella aurinkoinen ja lämpöasteitakin oli noin 25. Rovinjessa kävimme kahvilla ja kävelimme ympäri vanhan kaupungin. Rovinj:e on todella kaunis kaupunki. Paljon italialaisia vaikutteita arkkitehtuurissa. Kaupunki jätti sen verran positiivisen kuvan, että saattaa olla että matkustan sinne uudemman kerran, mutta katsotaan nyt mitä tulevaisuuden matkustuksia on edessä.

 Kun olimme nähneet Rovinj:ea tarpeeksi lähdimme kohti Koper:ia. Koska minulla ja Mikaelilla oli maanantai vapaa jäimme vielä yhdeksi yöksi Peterin luo. Oli todella mukavaa viettää aikaa ja jakaa kokemuksia viikoilta. Kaikin puolin MAHTAVA viikonloppu siis! 

 Tiistaina eli tänään tein oikeastaan koko päivän paperitöitä. Leikkasin suunnittelu yksikön pohjakuva karttoja ja taittelin niitä. Lajittelin myös yrityksen papereita kansioihin. Huomiseksi suunnittelimme että menen seuraamaan ohjelmointia.

Kuvia lisäilen kaikkiin teksteihini ensi kerralla eli ei muuta kuin ensi bloggaukseen!

 

Ps. työtila kuva asiaa en tänään muistanut kysy, joten kuvat yrityksestä tulevat luultavasti ensi kerralla! 

Koper:in rantatieltä

Automatka Kroatiaan

Luolatossa

Pulan (Kroatian) rannikkoa

Pula Arena

Italian vaikutteita Rovinj:e

 

Herkuttelua Rovinj:essa (Kroatia)

20.-23-04.2015

 

Moikka!

Taas on puolet viikosta vierähtänyt töiden parissa. Mitään sen erikoisempaa muutosta ei töihin ole tullut, mutta tällä viikolla olen keskittynyt tekemään riski kartoitusta yritykselleni. Pomo lähti eilen (Keskiviikkona) matkoille, joten nyt tukihenkilöllänikin on hieman enemmän töitä. Sain tänään (tostaina) tehtäväkseni auttaa yrityksen kirjanpitäjää kirjanpidossa. Laitoin papereita siis numerojärjestyksessä kansioihin. Puolet päivästä kului myös riski kartoitusta tehden.
 Sää on täällä aivan mahtava, sillä jotenkin odotin että Slovenia olisi kylmempi paikka ja enemmän Suomen tyyppinen maa säältään. Yllätyin kuitenkin positiivisesti kun jo viikon on lämpöasteita ollut päälle kaksikymmentä. Saan siis ehkä kotiutua ruskettuneena kuukauden päästä! :D
 Viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä Peterin ja Mikaelin kanssa reissu vuokra autolla rannikolle, jonka jälkeen Postojna luolaston kautta Kroatiaan Rijeka nimiseen kaupunkiin. Olemme himan myöhässä järjestelyistä, mutta eiköhän tämä tästä! Toivottavasti saamme kaiken järjestymään.

Ljubljanan kolmoissilta

Tälläisen elukan bongasin loikoilemassa Ljubljana joen varresta ydin keskustassa!

13.-19.04

Viikko vierähti lähinnä töiden parissa. Tämän viikon pääteemanani oli etsiä suomalaisia turvatekniikan yrityksiä ja listata ne. Listasin yritykset niin että kerroin minkälaisesta yrityksestä on kyse, mitä järjestelmiä se tuottaa/asentaa ja muita VTZ:lle hyödyllisiä tietoja. Pääsin myös tutustumaan järjestelmä suunnitteluun, sillä minua pyydettiin auttamaan erään yrityksen  pohjakarttojen kanssa. Minun tehtäväni oli leikata karttoja niin kuin minulle neuvottiin ja lopuksi taitella ne tiettyyn malliin. Itsessään työ ei ollut niinkään hirveän kiinnostava, mutta sain paljon nippelitietoja, vinkkejä ja opetusta suunnittelun ihmeellisestä maailmasta niiden ohella.

Maanantaina tosiaan järjestyi vihdoin internetti ja torstaina jääkaappi, joten nyt olen melko tyytyväinen. Vapaa-aika tällä viikolla on mennyt suurimmaksi osaksi ulkona, sillä täällä oli melko hyvä sää alku viikosta, ja loppu viikosta sain taas uusia kavereita, joiden kanssa tuli hengailtua muutamana iltana töiden jälkeen. Peterin ja Mikaelin oli tarkoitus tulla Lubljanaan viikonlopuksi, mutta suunnitelmat menivät uusiksi koska sää oli sateinen. Mikael kuitenkin ilmoitti tulevansa vierailulle, sillä halusi sunnuntaina mennä harjoittelemaan Lubljanan Lacross joukkueen kanssa. Majoitin Mikaelin huoneeseemme, sillä huonetoverini lähti jälleen kotiin viikonlopuksi. Vaikka hieman satoikin kävimme lauantaina kiertelemässä Mikaelin kanssa keskustaa ja kauppoja kun hän saapui. Monen kaupan ja aika monen ostoksen jälkeen lähdimme asuntolalle. Mikaelilla oli sama reaktio asuntolastani kuin minullakin aluksi. Oli melko hassua, että minä en edes kiinnitä niihin asioihin enää huomiota vaikka ne aluksi kovasti häiritsivätkin. Niin sitä ihminen vain tottuu kaikkeen ja vieläpä melko nopeasti.

Illalla lähdimme parin naapurini kanssa katselemaan Lubljanan yötä. Yöllä kaupunki on minusta ehkä jopa hieman kauniimpi kuin päivällä. Valaistus, linna, joki, kirkot, arkkitehtuuri, hiljaisuus antoivat esimerkiksi keskustorista ihan eri kuvan kuin se on päivällä. Sunnuntaina menimme käymään Mikaelin kanssa Lubljanan kylpylässä Atlantiksessa. Ei ehkä ihan viiden tähden kylpylä, mutta melko samanlainen kuin esimerkiksi Suomen Serena. Paikalliset kertoivat että useimmiten Atlantiksessa käyvät vain turistit, mutta välillä hekin vierailevat siellä. Sauna osasto oli melko jännittävä kokemus meille. Ei sillä etteikö alastomuus olisi melko normaali asia Suomessakin, mutta kun oli kyseessä sukupuolesta riippumaton osasto, olimme hieman hämmentyneitä (ja kyllä pidimme pyyhkeet päällämme saunassa). Saunoja taisi olla yhteensä kymmenen erilaista, joista kuumin ja tyhjin oli tietysti Suomalainen sauna. Monessa saunassa oli jokin tuoksu, esimerkiksi yhdessä oli sitruunainen ja raikas tuoksu. Kylpylä oli todella kiva rentoutumis tapa näin kolmen viikon alku rumban jälkeen. Nyt voimmekin sitten aloittaa rentoutuneina, motivoituneina ja hymyssä suin uuden viikon. Ei muuta kuin tsempit sinnekin uuden viikon aloitukseen, heipsan!

Ps. pyydän anteeksi että olen nyt kirjoitellut himan harvemmin, nyt jatkan taas kirjoittelua useammin kuin kerran viikossa.

10.- 12.04.2015

Perjantaina (10.04) oli aika ristiriitaiset tunnelmat. Asuntolassa olen tutustunut naapureihini ja he ovat todella mukavia. Kävin syömässä parin naapurini kanssa läheisessä meksikolaisravintolassa. Asuntolaa hieman vieläkin karsastan, mutta enköhän minä tähän totu. perjantaisin todella moni asuntolalainen lähtee viikonlopuksi kotiin, joten täällä on erittäin hiljaista ja tyhjää. Kävimme naapurini Lucan kanssa lataamassa slovenialaisen sim-korttini ja samalla hän näytti minulle paikkoja Lubljanassa.

Töissä kaikki on todella hyvin, jokainen työntekijä ottaa minut ilolla vastaan ja nyt olen kierrellyt eri työntekijöiden töitä katselemassa ja auttamassa heitä. Minulla on myös omat tehtäväni, joita olemme yhdessä tukihenkilöni ja pomon kanssa mietiskellee. Tehtäviini kuuluu mm. riskikartoituksen tekeminen yrityksen tiloihin, pankkiin tarkoitetun turvajärjestelmän päivittäminen (ei käytössä), VTZn nettisivujen tarkastaminen ja jopa korjaaminen (myös suomentamisesta olemme keskustelleet). Tehtävää siis on, toivon mukaan niitä tulee lisää ajan myötä, mutta mielestäni näin on todella hyvä aloittaa!

Perjantaina menin töihin ja aloittelin riskikartoituksen tekemistä. Kävin myös keskustelemassa standardi luokituksista ja niiden eroavaisuudesta Suomen ja Slovenian välillä  yrityksen järjestelmä suunnittelijan Peterin kanssa. Hän kertoi mitä eri standardeja esimerkiksi heidän tulee noudattaa ja miten he sen tekevät. Kun pääsin työpäivän päätteeksi asuntolalle aloin kysellä huone toveriltani käytännön järjestelyistä, kuten pyykin pesu. Asiat selvisivät, mutta toteutuksen kanssa minulle meni hetkinen. Esimerkiksi asuntolalla on mahdollisuus mennä aamupala ja päivälliselle korvausta vastaan ja pyykinpesusta huolehtii eräs tyttö alemmasta kerroksesta. 

ZNI:lta otettiin yhteyttä ja pyydettiin tapaamiseen sunnuntaina Lubljanan keskustaan. Tunti pyynnön jälkeen he kuitenkin lähettivät viestin, että Goran aikoo soittaa minulle ja Mikaelille henkilökohtaisesti, jotta tapaamista ei tarvitsisi välttämättä järjestää, jos se ei ole tarpeen. Goran soitti ja kysyi onnistuisiko tapaaminen lauantaina, sillä minä ja Mikael päätimme viettää lauantain ja sunnuntain Mariborissa. Näimme Goranin ja keskustelimme asioista. Keskustelu oli melkjo ympäri pyöreä, mutta näytti sieltä muutama asia korjaantuvan. Sain muun muassa internetin maanantaina (13.04) ja jääkaapin torstaina (16.04), joten nyt voin kirjoittaa blogeja enkä näänny nälkään täällä. Puitteet ovat siis ihan hyvät nyt, enkä edes jaksa vaivata itseäni tai muita miettimällä olosuhteita täällä, sillä haluan nyt keskittyä olennaiseen eli työssä oppiin sekä nähdä ja kokea mahdollisimman paljon kun vielä on aikaa! 

Olimme tosiaan viikonlopun Mariborissa Mikaelin kanssa ja kävimme erasmuksen järjestämissä grillijuhlissa. Juhlissa oli todella mukava tunnelma. Luultavasti se johtui siitä, että ihmiset tulivat niin hyvin toimeen koska kaikilla on yhteinen tavoite ja kaikki olivat vaihtoon tulleita tai vaihdossa olleita ihmisiä. Keli oli alkuun todella aurinkoinen ja kuuma, mutta se vaihtui todella nopeasti rankka sateeksi ja kovaksi tuuleksi. Onneksi sään vaihtuminen tapahtui juhlien loppu puolella. Kävimme myös kuuntelemassa paria tunnettua Dj:tä illalla juhlien jälkeen. Sunnuntaina hankimme Prevoz kyydit ja suuntasimme kotikaupunkeihimme. Kävin hieman kiertelemässä keskustaa kun pääsin Lubljanaan. Kaunis kaupunki täytyy myöntää, ja minusta tunnelma keskustassa on melko maaginen. Keskustorilla ihmiset vain istuvat hyväntuulisen näköisinä, seurustelevat tai vain nauttivat auringosta kun taustalla katusoittaja soittaa esimerkiksi viulua ja joki antaa oman säväytyksensä ihan vaan virratessaan.

Väsynyt tunnelma Drava:n varressa (Maribor)

 

Ljubljana

 
 

 

Isoja uutisia! (viikon viiveellä) 07.04.-09.04.2015

menimme siis Mikaelin kanssa tiistaina (07.04.2015) ZNIn toimistolle. Aluksi Goran kertoi uutisia työpaikoilta ja kertoi että minä lähtisin töihin lubljanaan ja Mikael Zeljeen. Tämän jälkeen hän sanoi että saa jonkin ajan päästä tiedon milloin haastattelut pidetään. Noin tunnin päästä hän tuli ja sanoi, että minä lähtisin tunnin päästä lubljanaan haastatteluun hänen kanssaan. Lähdimme siis kohti Lubljanaa, jossa suunnistimme VTZ Lubljana nimiseen yritykseen. Tämä yritys tuottaa turvallisuustekniikkaa. Haastattelusta jäi hieman paha maku suuhun, sillä yrityksen yhteys- ja tukihenkilö sanoivat, ettei heillä välttämättä ole antaa minulle töitä. He sanoivat, noin 3 viikoksi heillä varmasti löytyy jotain tehtävää. En siis ole 100 % varma että minulla on töitä tässä firmassa kuukauden päästä. Kaiken lisäksi he sanoivat että työpäivän pituus voisi olla esimerkiksi 09-12, mutta kerroin että minulla tulee olla tietty määrä tunteja viikossa että saan työssäopin suoritettua. Lopputulos oli kuitenkin se että minä menin keskiviikkona (tänään) töihin kello kymmenen. Haastattelu oli siis todella epävarma, ja vaikka Goran sanoikin että he hoitavat asiani kyllä yrityksen kanssa eikä minun tarvitse huolehtia, minua silti huolettaa.

Kun haastattelu oli ohi, Goran kertoi minulle parkkipaikalla, että nyt menemme katsomaan uutta asuntoasi. Niinpä lähdimme navigaattorin johdattamana kohti asuinpaikkaa. Goran ei osannut ensin sanoa että missä talossa asuisin, mutta vähän aikaa zoomailtuaan hän sanoi luulevansa sen olevan keskimmäinen kolmesta rakennuksesta. Katsoin siis hetken taloa ulkoapäin, jonka jälkeen Goran näytti autolla miten minun tulisi seuraavana aamuna kävellä asuntolalta töihin. Nähtyäni reitin menimme syömään ja ostamaa bussikorttia. Sain myös onneksi pari karttaa, joilla voin suunnistaa. Bussikortin haun jälkeen lähdimme takaisin Mariboriin. Autossa Goran kertoi, että minun tulisi pakata illalla, sillä lähtisin aamulla 06.30 takaisin Lubljanaan. Olin todella hämmästynyt, iloinen, mutta samalla myös hieman närkästynyt kun kaiken piti tapahtua niin äkkiä, mutta ymmärsin kyllä tilanteen. Sain Goranilta tiedon, että Anja odottaa minua aamulla talomme edessä ja suunnistaa minut paikkaan, josta Prevoz henkilö minut noutaa.

Sain siis pakattua illalla ja sanottua heipat kämppiksilleni. Aamulla lähdin Anjan kanssa suunnistamaan kohti nouto paikkaa, jossa sain myös Anjalta tulostetun Learning Agreementin jossa oli ZNI:n leima ja sen oli allekirjoittanut joku, kartan kävelyreitistäni töihin sekä paperin jossa oli osoitteen asuntolaani sekä työpaikalle. Hyppäsin, siis matkatavaroineni miehen kyytiin, josta matka jatkui. Matka meni ihan hyvin ilman ongelmia ja kuski jätti minut asuntolalleni. Suunnistin etuovesta sisään ja menin reseptionistin puheille. hän pyysi minua odottamaan. Odotin hetken, jonka jälkeen asuntolan ”vastaava” tuli tervehtimään minua. Kun olin antanut Learning agreement:in sekä passin hänelle kopioitavaksi lähdimme metsästämään huonettani. Kun vihdoin saavuimme huoneeni ovelle ja saimme sen auki minut valtasi pieni pakokauhu. Huoneemme on pituus suunnassa varmaan 3 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä. Jaan huoneeni todella mukavan kemiaa opiskelevan tytön kanssa, mutta huone on TODELLA pieni. Huonetoverini on itse kustantanut itselleen niin sanotun matkakeittiön, joka koostuu kahdesta matka hellasta, kattilasta sekä muutamasta astiasta (sijaitsee ikkunalaudalla). Kämppikseni on ostanut itse jopa jääkaapin joka on pienen matka tv:n kokoinen eli vain yhden ihmisen ruuat mahtuvat sinne. Vastaava, joka toi minut huoneeseen kyseli, että kuinka kauan ajon viipyä ja, että kuka laskun maksaa?  Kerroin että ZNI hoitaa laskun, koska olen jo asumisesta heille maksanut, jonka jälkeen alkoi mies udella, että kuinka paljon maksoin ZNI:lle…en todellakaan tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Talo on kuin vanha koulurakennus, johon on tehty monta sataa kaksin asuttavaa huonetta. Wc ja suihkut ovat kaikille yhteiset, suihkut tuovat mieleeni tv:ssä näkemäni vankilan suihkut joita tosiaan käytetään sukupuolesta riippumatta yhteisesti ja suihkut ovat kuin sovitus koppeja joissa siis on keskivartalon peittävät kaapin ovet suojana. Internetiä en ole vielä saanut, sillä rakennuksessa ei ole WiFi:tä (paitsi respassa), ja kannettavaani ei sopinut modeemista tuleva piuha tai kannettavaani ei ole ladattu ohjelmaa jolla netin saisi toimimaan. Vastaava lupasi hoitaa huoneeseeni yhdeksältä, jonkun joka tulisi korjaamaan netittömyyteni. Kirjoitan nyt siis blogia word tiedostona, ja lähetän sen heti kun mahdollista. Pasmani olivat melko sekaisin jo pelkästään, siitä että aikataulu oli todella nopea, se ei kuitenkaan ole ongelma sillä kaikki meni loppujen lopuksi kivuttomasti. Tämä asunto harmittaa eniten, sillä asumisjärjestelyt eivät ole kauhean hyvät, ja minusta asuntola ei todellakaan kata summaa, jonka maksoimme asumisesta. Täältä kaikki lähtevät viikonlopuiksi kotiin, ja huone kaverinikin sanoi että ei muuten asuisi täällä jos ei pääsisi kotiin aina viikonlopuiksi ja jos hänellä ei olisi kavereita niin paljon täällä. Voi tietysti olla että ZNI on joutunut maksamaan koko kuun vuokran Mariborin asunnosta ja siksi heillä ei ole varaa sijoittaa minua paikaan, josta oikeasti jopa maksaisin. Mietin jopa, jo vaihtoehtoa että vuokraisin itse asunnon, jostain läheltä. Tiedän että asioihin pitää suhtautua avoimesti, mutta avoimuus ei välttämättä enää riitä ja uskokaa tai älkää olen yrittänyt pitää pääni kylmänä ja keskittyä nyt vain siihen että pääsen töihin. Tämä ei vain jotenkin tunnu oikealta. Mikaelilla on aivan samanlaiset oltavat. Ehkä olemme vain liian hentosiat tällaiseen asuntola meininkiin, mutta juttelimme juuri puhelimessa ja ajattelimme aivan samanlailla saamistamme majapaikoista. Ei saisi valittaa enkä todellakaan haluaisi, mutta paikka ei tunnu oikealta. Asuntola ja välimatka toisiin hankaloittavat aika paljon elämistä täällä. Asuntola voisi olla pahempikin, mutta kyllä meillä minusta Mikaelin kanssa olisi oikeus hieman parempaan sillä summalla minkä olemme maksaneet. Katsotaan nyt vielä miten tämä elämä nyt täällä lähtee käyntiin vai lähteekö ollenkaan. Älkää huoliko en ole luovuttamassa, mutta kyllä tähän jokin ratkaisu täytyy löytyä jossain vaiheessa. Toivon todella että saan netin tänään toimimaan! Aion myös pyytää kuitin vuokrastani, ihan vain selvittääkseni että olemmeko kenties maksaneet asumiskuluja enemmän kuin me niitä tuhlasimme. Huomenna menen 9 töihin, ja sen jälkeen täytyy mietiskellä toiminta suunnitelmaa asioiden selvittämiseen.

Tänään (torstaina) oli todella mukava päivä töissä, ja sain aika paljon aikaiseksi. Luulen että töiden puolesta ei siis ole enää ongelmaa, sillä olen saanut työnantajani melko hyvin kartalle kokemuksistani ja opinnoistani. Työilmapiiri ja työ porukka on juuri sitä mitä toivoa saattaakin. Vertailin tänään Suomen ja Slovenian yksityisten turvapalveluiden standardeja keskenään. Ensin piti hieman miettiä mitä ne mahtoivat olla, mutta google auttoi lopulta :D Tulen näillä näkymin  tekemään yrityksen tiloista riski kartoituksen ja suomentamaan yrityksen nettisivut! Lisäksi oli puhe myös muista melko kiinnostavista töistä, joiden pariin pääsen. YRITYKSESSÄ EI SIIS NÄILLÄ NÄKYMIN MITÄÄN VIKAA, asunnon kanssa täytyy vielä painia hieman.

 

Tämän vuodatuksen jälkeen voikin melko autuain mielin odotella internetin korjaajaa (joka ei siis eilen ilmestynyt).Toivottavasti tulee tänään, kuulemisiin!

Tässä jaettu huoneeni (oik. Keittiö)

näkymä ikkunasta

  

To 02.04.- Ma 06.04.2015 Pääsiäis viikonloppu!

Morjens!

Torstaina olimme kielikurssilla, jossa esittelimme itseämme Power Pointin muodossa ZNI:n porukalle sekä opettajalle. Tarkoituksena oli että he saavat hieman kuvaa siitä ketä olemme ja mitkä asiat meitä kiinnostavat etc. Power pointtien jälkeen keskustelimme hetken Goranin kanssa ja hän kertoi ettei haastatteluja voida pitää perjantaina, vaikka niin oltiin aluksi suunniteltu. Pääsiäinen sekoitti hieman aikatauluja, joten haastattelu siirrettiin tiistaille. Toivotaan että tämä aikataulu siis pitää. Torstaina ja perjantaina meillä oli siis vain kielikurssin viimeiset tunnit. Opettelimme paljon Sloveniaa, ja nyt taipuu jo loput numeroista, hyödylliset lausahdukset sekä hieman myös kello. Kielikurssi on siis ohi ja nyt on aika siirtyä käyttämään hyötytietoa käytännössä.
Perjantaina kävimme hieman tutustumassa Mariborin yöelämään, eikä se ollut yhtään hullumpi. Huomasin myös eron suomalaisissa ja slovenialaisissa, sillä slovenialaiset ovat uskokaa tai älkää todella kilttejä, iloisia ja ulospäin suuntautuvia ihmisiä kun taas me suomalaiset olemme hieman sisäänpäin kääntyneitä ja varovaisia varsinkin ulkomaalaisia kohtaan. Nämä ovat siis vain minun mietteitäni! Täällä ihmiset ottavat siis niin sanotusti avosylin vastaan. On todella ihmeellistä, että he kyselevät ihan tuiki tuntemattomalta esimerkiksi kaupassa että mistä olet kotoisin?, millainen sää suomessa on? Onko siellä tosiaan jääkarhuja? ja että kuinka paljon siellä on asukkaita. Suomessa tällaista ei juurikaan tapahdu, vaikka en kyllä halua yleistää, sillä aivan varmasti tätä yksittäistapauksissa tapahtuukin. Ehkä en vain ole tottunut tällaiseen käyttäytymiseen tai sitten olen muuten vain niin hurmioissani tästä kansasta että ylistän heitä. Oli miten oli ihmiset ovat erilaisia. Kulttuuri ei muuten eroa juurikaan Suomen kulttuurista. Kotimaata kunnioittaen sanon kuitenkin, etten kyllä kansallisuutta lähtisi vaihtamaan, vaikka täällä mukavaa onkin :D.
Pääsiäistä vietimme sunnuntaina yhdessä Peterin, Mikaelin ja Kingan kanssa Grazissa! Keli oli mitä mahtavin ja kaupunki todella kaunis. Uutta ja vanhaa arkkitehtuuria oli sekoitettu hyvän maun rajoissa ja kukkulalla sijaitsevasta linnasta näki koko Grazin sekä hieman Alppeja. Päivä oli täynnä aurinkoa, portaita, arkkitehtuuria ja tottakai hyvää seuraa.
Maanantai päivä vierähti siivoillessa ja skypetellessä. Illalla menimme Mikaelin ja Kingan kanssa katsomaan elokuvan Fast and Furious 7:n elokuvateattereihin. Hurmioituneena täällä siis kirjoittelen sillä leffa oli mahtava! Huomenna meillä on siis tapaaminen Goranin kanssa aamulla ja toivottavasti myös haastattelut. Nytpä siis nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä virkeänä. kuvia lisäilen myöhemmin kun saan ne siirrettyä tietokoneelle!

Ma 30.03- Ke 1.04.2015

Heipsan!

Vierähti pari päivää niin sujuvasti, ettei kerennyt edes kirjoittamaan blogia. Korjataan nyt siis virhe, jotta saan teidät ajan tasalle. Maanantaina menimme Mikaelin kanssa ensimmäiseen tapaamiseen ZNI:n toimistolle. Ensin saimme infoa ZNI:stä Goran Kovljanilta, joka on yhteyshenkilömme meidän ja yrityksen (Varnost) välillä jossa suoritamme työssäoppimme. Tämän jälkeen täytimme muutamia papereita sekä maksoimme pantin asunnoistamme. Kun viralliset asiat oli hoidettu Anja (tukihenkilömme) kertoi hieman Sloveniasta, sen nähtävyyksistä sekä kertoi mitä meidän tulisi ehdottomasti kokeilla ja nähdä täällä ollessamme. Iltapäivällä oli ensimmäiset kielikurssi tunnit, joilla siis opettelemme niin sanotusti virallista englantia, valmistaudumme haastatteluun Varnost:illa sekä opettelemme puhumaan noin 10%:sta Sloveniaa eli asioimaan Sloveniaksi. Ensimmäisillä kielikurssi tunneilla käsittelimme lähinnä englantia ja hyödyllistä sanastoa jota meidän tulisi käyttää haastatteluissa. Tunnin lopulla opettelimme myös Sloveniaksi pari melko simppeliä sanaa kuten kiitos= hvala, Moi/Hei= zdravo, hyvää päivää= dober dan.
Tiistaina menimme puolilta päivin keskustorille, jossa tapasimme Anjan. Tarkoituksena oli käydä hakemassa meille paikalliset sim- kortit joihin ladattiin puheaikaa sekä mennä poliisilaitokselle rekisteröimään meidät poliisien tietokantaan, sillä asumme täällä kaksi kuukautta. Tarvittavien asioiden hoitamisen jälkeen menimme jälleen toimistolle, jossa jatkui kielikurssi. Jatkoimme samoja asioita kun edellisellä tunnilla, mutta opettaja myös järjesti meille harjoitus työhaastattelun. Harjoituksessa oli tarkoituksena käyttää sanastoa, jota olemme opetelleet sekä käyttää hyödyksi saamiamme tietoja. Opimme myös uusia Slovenialaisia sanoja, muun muassa numerot yhdestä viiteen. Pääsimme kielikurssilta seitsemän aikaan illalla, jonka jälkeen suunnistimme Mikaelin kanssa heidän asunnolleen kokkaamaan ja juttelemaan Kingan (Mikaelin kämppäkaveri sekä meidän tukihenkilömme ZNI:llä) kanssa viikonlopun suunnitelmista. Päätimme että lähdemme päiväksi Itävaltaan tutkimaan Graz:in vanhaa kaupunkia. Pete saapuu lauantaina, joten kysyimme häneltäkin haluaako tämä lähteä mukaan. Pete sanoi lähtevänsä mukaan, joten nyt meillä on tekemistä pääsiäis viikonlopuksi. Maribor on kuulemma erittäin hiljainen kaupunki viikonloppuisin ja varsinkin pyhinä. Tämä johtuu siitä etteivät ihmiset suostu olemaan töissä silloin, joten kaupat tai muut palvelutkaan eivät silloin ole auki. Paikka on kuin kummituskaupunki hiljaisuutensa takia, sillä täällä on arkisinkin todella hiljaista. Reissumme järjestyi hyvin myös, koska Sloveniassa on käytössä sivusto nimeltään Brevoz, jossa ihmiset ilmoittavat mikäli ovat lähdössä vaikkapa Maribori:sta Ljubljana:an ja heillä on vapaita paikkoja tarjolla. Todella helppo ja halpa tapa matkustaa täällä. Tottakai näissä kyydeissä on aina vaaransa, mutta useimpien ihmisten kanssa kun olen kyseisestä sivustosta jutellut ovat he olleet kaikki tyytyväisiä.
Keskiviikkona tapasimme kielikurssimme opettajan Tinan keskustassa. Meidän oli aika kokeilla Slovenian osaamistamme käytännössä. Tina antoi meille tehtävän, jossa meidän piti mennä kauppaan ostamaan hänen antamillaan rahoilla kissan ruoka pussit SLOVENIAKSI. Meidän piti kassalla tervehtiä, kysyä hintaa, myötäillä, kiittää ja sanoa näkemiin. Kuulostaa helpolta, mutta hieman jännitti että meneekö kieli solmuun kun pitäisi oikeasti puhua! Suoriuduimme kuitenkin molemmat tehtävästä niin että kaupan kassaneiti oikeasti kuulemma luuli meidän olevan slovenialaisia.Kauppa tehtävän jälkeen menimme kiertämään Maribor:in kaupungin/alueen museossa (Maribor Regional Museum) sekä jonkinlainen  kansallinen vapauden museo (National Liberation Museum). Paikat olivat hienoja ja tottakai oppaat täynnä tietoa. Kierrokset olivat pitkäjänteisiä, mutta jälkimmäisessä museossa opas osasi hyvin eläytyä kertoessaan tietojaan ja hänestä näki että hän oli kiinnostunut aiheista. Kierrosten jälkeen loppui päivän järjestetty ohjelma, joten menimme Mikaelin kanssa kokeilemaan paljon suositeltua vihreää olutta. Minä en niinkään ole koskaan ollut oluen ystävä, mutta tämä oli harvinaisen hyvää. Joimme lasilliset ja nautimme hyvästä ruuasta auringon paistaessa terassilla. Mukava päätös päivälle, ja vielä mukavampaa oli päästä kotiin kertomaan päivistäni tähän asti :)