Tiistaina menimme puolilta päivin keskustorille, jossa tapasimme Anjan. Tarkoituksena oli käydä hakemassa meille paikalliset sim- kortit joihin ladattiin puheaikaa sekä mennä poliisilaitokselle rekisteröimään meidät poliisien tietokantaan, sillä asumme täällä kaksi kuukautta. Tarvittavien asioiden hoitamisen jälkeen menimme jälleen toimistolle, jossa jatkui kielikurssi. Jatkoimme samoja asioita kun edellisellä tunnilla, mutta opettaja myös järjesti meille harjoitus työhaastattelun. Harjoituksessa oli tarkoituksena käyttää sanastoa, jota olemme opetelleet sekä käyttää hyödyksi saamiamme tietoja. Opimme myös uusia Slovenialaisia sanoja, muun muassa numerot yhdestä viiteen. Pääsimme kielikurssilta seitsemän aikaan illalla, jonka jälkeen suunnistimme Mikaelin kanssa heidän asunnolleen kokkaamaan ja juttelemaan Kingan (Mikaelin kämppäkaveri sekä meidän tukihenkilömme ZNI:llä) kanssa viikonlopun suunnitelmista. Päätimme että lähdemme päiväksi Itävaltaan tutkimaan Graz:in vanhaa kaupunkia. Pete saapuu lauantaina, joten kysyimme häneltäkin haluaako tämä lähteä mukaan. Pete sanoi lähtevänsä mukaan, joten nyt meillä on tekemistä pääsiäis viikonlopuksi. Maribor on kuulemma erittäin hiljainen kaupunki viikonloppuisin ja varsinkin pyhinä. Tämä johtuu siitä etteivät ihmiset suostu olemaan töissä silloin, joten kaupat tai muut palvelutkaan eivät silloin ole auki. Paikka on kuin kummituskaupunki hiljaisuutensa takia, sillä täällä on arkisinkin todella hiljaista. Reissumme järjestyi hyvin myös, koska Sloveniassa on käytössä sivusto nimeltään Brevoz, jossa ihmiset ilmoittavat mikäli ovat lähdössä vaikkapa Maribori:sta Ljubljana:an ja heillä on vapaita paikkoja tarjolla. Todella helppo ja halpa tapa matkustaa täällä. Tottakai näissä kyydeissä on aina vaaransa, mutta useimpien ihmisten kanssa kun olen kyseisestä sivustosta jutellut ovat he olleet kaikki tyytyväisiä.
Keskiviikkona tapasimme kielikurssimme opettajan Tinan keskustassa. Meidän oli aika kokeilla Slovenian osaamistamme käytännössä. Tina antoi meille tehtävän, jossa meidän piti mennä kauppaan ostamaan hänen antamillaan rahoilla kissan ruoka pussit SLOVENIAKSI. Meidän piti kassalla tervehtiä, kysyä hintaa, myötäillä, kiittää ja sanoa näkemiin. Kuulostaa helpolta, mutta hieman jännitti että meneekö kieli solmuun kun pitäisi oikeasti puhua! Suoriuduimme kuitenkin molemmat tehtävästä niin että kaupan kassaneiti oikeasti kuulemma luuli meidän olevan slovenialaisia.Kauppa tehtävän jälkeen menimme kiertämään Maribor:in kaupungin/alueen museossa (Maribor Regional Museum) sekä jonkinlainen kansallinen vapauden museo (National Liberation Museum). Paikat olivat hienoja ja tottakai oppaat täynnä tietoa. Kierrokset olivat pitkäjänteisiä, mutta jälkimmäisessä museossa opas osasi hyvin eläytyä kertoessaan tietojaan ja hänestä näki että hän oli kiinnostunut aiheista. Kierrosten jälkeen loppui päivän järjestetty ohjelma, joten menimme Mikaelin kanssa kokeilemaan paljon suositeltua vihreää olutta. Minä en niinkään ole koskaan ollut oluen ystävä, mutta tämä oli harvinaisen hyvää. Joimme lasilliset ja nautimme hyvästä ruuasta auringon paistaessa terassilla. Mukava päätös päivälle, ja vielä mukavampaa oli päästä kotiin kertomaan päivistäni tähän asti :)
Vau! Olettepas te saaneet aikaiseksi paljon :) Hyvää Pääsiäistä! -Ilona
VastaaPoista