Isoja uutisia! (viikon viiveellä) 07.04.-09.04.2015

menimme siis Mikaelin kanssa tiistaina (07.04.2015) ZNIn toimistolle. Aluksi Goran kertoi uutisia työpaikoilta ja kertoi että minä lähtisin töihin lubljanaan ja Mikael Zeljeen. Tämän jälkeen hän sanoi että saa jonkin ajan päästä tiedon milloin haastattelut pidetään. Noin tunnin päästä hän tuli ja sanoi, että minä lähtisin tunnin päästä lubljanaan haastatteluun hänen kanssaan. Lähdimme siis kohti Lubljanaa, jossa suunnistimme VTZ Lubljana nimiseen yritykseen. Tämä yritys tuottaa turvallisuustekniikkaa. Haastattelusta jäi hieman paha maku suuhun, sillä yrityksen yhteys- ja tukihenkilö sanoivat, ettei heillä välttämättä ole antaa minulle töitä. He sanoivat, noin 3 viikoksi heillä varmasti löytyy jotain tehtävää. En siis ole 100 % varma että minulla on töitä tässä firmassa kuukauden päästä. Kaiken lisäksi he sanoivat että työpäivän pituus voisi olla esimerkiksi 09-12, mutta kerroin että minulla tulee olla tietty määrä tunteja viikossa että saan työssäopin suoritettua. Lopputulos oli kuitenkin se että minä menin keskiviikkona (tänään) töihin kello kymmenen. Haastattelu oli siis todella epävarma, ja vaikka Goran sanoikin että he hoitavat asiani kyllä yrityksen kanssa eikä minun tarvitse huolehtia, minua silti huolettaa.

Kun haastattelu oli ohi, Goran kertoi minulle parkkipaikalla, että nyt menemme katsomaan uutta asuntoasi. Niinpä lähdimme navigaattorin johdattamana kohti asuinpaikkaa. Goran ei osannut ensin sanoa että missä talossa asuisin, mutta vähän aikaa zoomailtuaan hän sanoi luulevansa sen olevan keskimmäinen kolmesta rakennuksesta. Katsoin siis hetken taloa ulkoapäin, jonka jälkeen Goran näytti autolla miten minun tulisi seuraavana aamuna kävellä asuntolalta töihin. Nähtyäni reitin menimme syömään ja ostamaa bussikorttia. Sain myös onneksi pari karttaa, joilla voin suunnistaa. Bussikortin haun jälkeen lähdimme takaisin Mariboriin. Autossa Goran kertoi, että minun tulisi pakata illalla, sillä lähtisin aamulla 06.30 takaisin Lubljanaan. Olin todella hämmästynyt, iloinen, mutta samalla myös hieman närkästynyt kun kaiken piti tapahtua niin äkkiä, mutta ymmärsin kyllä tilanteen. Sain Goranilta tiedon, että Anja odottaa minua aamulla talomme edessä ja suunnistaa minut paikkaan, josta Prevoz henkilö minut noutaa.

Sain siis pakattua illalla ja sanottua heipat kämppiksilleni. Aamulla lähdin Anjan kanssa suunnistamaan kohti nouto paikkaa, jossa sain myös Anjalta tulostetun Learning Agreementin jossa oli ZNI:n leima ja sen oli allekirjoittanut joku, kartan kävelyreitistäni töihin sekä paperin jossa oli osoitteen asuntolaani sekä työpaikalle. Hyppäsin, siis matkatavaroineni miehen kyytiin, josta matka jatkui. Matka meni ihan hyvin ilman ongelmia ja kuski jätti minut asuntolalleni. Suunnistin etuovesta sisään ja menin reseptionistin puheille. hän pyysi minua odottamaan. Odotin hetken, jonka jälkeen asuntolan ”vastaava” tuli tervehtimään minua. Kun olin antanut Learning agreement:in sekä passin hänelle kopioitavaksi lähdimme metsästämään huonettani. Kun vihdoin saavuimme huoneeni ovelle ja saimme sen auki minut valtasi pieni pakokauhu. Huoneemme on pituus suunnassa varmaan 3 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä. Jaan huoneeni todella mukavan kemiaa opiskelevan tytön kanssa, mutta huone on TODELLA pieni. Huonetoverini on itse kustantanut itselleen niin sanotun matkakeittiön, joka koostuu kahdesta matka hellasta, kattilasta sekä muutamasta astiasta (sijaitsee ikkunalaudalla). Kämppikseni on ostanut itse jopa jääkaapin joka on pienen matka tv:n kokoinen eli vain yhden ihmisen ruuat mahtuvat sinne. Vastaava, joka toi minut huoneeseen kyseli, että kuinka kauan ajon viipyä ja, että kuka laskun maksaa?  Kerroin että ZNI hoitaa laskun, koska olen jo asumisesta heille maksanut, jonka jälkeen alkoi mies udella, että kuinka paljon maksoin ZNI:lle…en todellakaan tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Talo on kuin vanha koulurakennus, johon on tehty monta sataa kaksin asuttavaa huonetta. Wc ja suihkut ovat kaikille yhteiset, suihkut tuovat mieleeni tv:ssä näkemäni vankilan suihkut joita tosiaan käytetään sukupuolesta riippumatta yhteisesti ja suihkut ovat kuin sovitus koppeja joissa siis on keskivartalon peittävät kaapin ovet suojana. Internetiä en ole vielä saanut, sillä rakennuksessa ei ole WiFi:tä (paitsi respassa), ja kannettavaani ei sopinut modeemista tuleva piuha tai kannettavaani ei ole ladattu ohjelmaa jolla netin saisi toimimaan. Vastaava lupasi hoitaa huoneeseeni yhdeksältä, jonkun joka tulisi korjaamaan netittömyyteni. Kirjoitan nyt siis blogia word tiedostona, ja lähetän sen heti kun mahdollista. Pasmani olivat melko sekaisin jo pelkästään, siitä että aikataulu oli todella nopea, se ei kuitenkaan ole ongelma sillä kaikki meni loppujen lopuksi kivuttomasti. Tämä asunto harmittaa eniten, sillä asumisjärjestelyt eivät ole kauhean hyvät, ja minusta asuntola ei todellakaan kata summaa, jonka maksoimme asumisesta. Täältä kaikki lähtevät viikonlopuiksi kotiin, ja huone kaverinikin sanoi että ei muuten asuisi täällä jos ei pääsisi kotiin aina viikonlopuiksi ja jos hänellä ei olisi kavereita niin paljon täällä. Voi tietysti olla että ZNI on joutunut maksamaan koko kuun vuokran Mariborin asunnosta ja siksi heillä ei ole varaa sijoittaa minua paikaan, josta oikeasti jopa maksaisin. Mietin jopa, jo vaihtoehtoa että vuokraisin itse asunnon, jostain läheltä. Tiedän että asioihin pitää suhtautua avoimesti, mutta avoimuus ei välttämättä enää riitä ja uskokaa tai älkää olen yrittänyt pitää pääni kylmänä ja keskittyä nyt vain siihen että pääsen töihin. Tämä ei vain jotenkin tunnu oikealta. Mikaelilla on aivan samanlaiset oltavat. Ehkä olemme vain liian hentosiat tällaiseen asuntola meininkiin, mutta juttelimme juuri puhelimessa ja ajattelimme aivan samanlailla saamistamme majapaikoista. Ei saisi valittaa enkä todellakaan haluaisi, mutta paikka ei tunnu oikealta. Asuntola ja välimatka toisiin hankaloittavat aika paljon elämistä täällä. Asuntola voisi olla pahempikin, mutta kyllä meillä minusta Mikaelin kanssa olisi oikeus hieman parempaan sillä summalla minkä olemme maksaneet. Katsotaan nyt vielä miten tämä elämä nyt täällä lähtee käyntiin vai lähteekö ollenkaan. Älkää huoliko en ole luovuttamassa, mutta kyllä tähän jokin ratkaisu täytyy löytyä jossain vaiheessa. Toivon todella että saan netin tänään toimimaan! Aion myös pyytää kuitin vuokrastani, ihan vain selvittääkseni että olemmeko kenties maksaneet asumiskuluja enemmän kuin me niitä tuhlasimme. Huomenna menen 9 töihin, ja sen jälkeen täytyy mietiskellä toiminta suunnitelmaa asioiden selvittämiseen.

Tänään (torstaina) oli todella mukava päivä töissä, ja sain aika paljon aikaiseksi. Luulen että töiden puolesta ei siis ole enää ongelmaa, sillä olen saanut työnantajani melko hyvin kartalle kokemuksistani ja opinnoistani. Työilmapiiri ja työ porukka on juuri sitä mitä toivoa saattaakin. Vertailin tänään Suomen ja Slovenian yksityisten turvapalveluiden standardeja keskenään. Ensin piti hieman miettiä mitä ne mahtoivat olla, mutta google auttoi lopulta :D Tulen näillä näkymin  tekemään yrityksen tiloista riski kartoituksen ja suomentamaan yrityksen nettisivut! Lisäksi oli puhe myös muista melko kiinnostavista töistä, joiden pariin pääsen. YRITYKSESSÄ EI SIIS NÄILLÄ NÄKYMIN MITÄÄN VIKAA, asunnon kanssa täytyy vielä painia hieman.

 

Tämän vuodatuksen jälkeen voikin melko autuain mielin odotella internetin korjaajaa (joka ei siis eilen ilmestynyt).Toivottavasti tulee tänään, kuulemisiin!

Tässä jaettu huoneeni (oik. Keittiö)

näkymä ikkunasta